Nelijänne kerrokse mulukoilija.

Eka viikko takana. Viikko! Vasta!

Mie asun kerrostalossa, nelijännessä kerroksessa, ja tästä näkkee suoraa kävelytielle. Molen nyt tässä viikon kahavitellu, kulukenu ikkunasta ikkunaa askel matalalla ja naama norsunvitulla. Vielä enempi se otta ruttaantuu ko seuraa nuita koiranpaskattajia. Niiton monnee junnaa niitäki.

Ykkösryhymää kuuluu reippailla harppauksilla ryysivät perheeniskät ja -äiskät. Ne ilimaantuu aamusta hurttasa kans ja lenkittää sen näännyksii. Turre koittaa koko päivän pallautua urheilusuorituksesta ja makkaa olkkarissa tajuttomana. Kakkosryhymässä o nuorisopariskunnat ja opiskelijat. Ne käypi justiisa enne töihi tai kouluu menoa yheksä kieppeissä karvaturrisa kans pihala kääntymäsä. Ne seisoo puskan tai kinoksen vieresä hetken, rakki paskoo ja eiku hissillä takasi kämpile. Ja soli siinä se aamulenkki. Kolomosryhymään mie laitan kaikki mummot ja papat. Ny vyöräytyy keppien tai rollaattoreije kanssa ulos heti ko päivä valakiaa. Köpöttelevät ja sipsuttelevat heleveti hilijaa pikkuste puudeleittesa kans. Eihä semmosille luukatosille vanahuksille voi laittaakkaa isoa rakkia - jos iso elukka näkkee citypupun ja innoissansa vetäsee, ni siinon muomo nurin. Lonkkaan hiusmurtuma ja särkylääkekuuri.

Sitä molen nyt ikkunasta vahannu, notta kuka nostaa paskat hangelta. Perheenäiskät poimii, ko nehän taitaa muutenki olla pervektionisteja ja suorittajia, mutta perheeniskät ei välttämättä. Ne jatkaa ylypiänä matkaa ja aattelee, että joku muu saa tehä paskahommat. Nuoriso ei poimi koskaa. Mummoille sen antaa anteeksi, ko eihän ne välttämättä taivu kyykkyy.

Nostakaa ne paskat sieltä!