Taas o Suomi teheny hyväntekeväisyyttä. Meiä alakerrasa assuu jostai norsumaasta tuotu viiksekäs, majavalta näyttävä naine. Eikä siinä mittää, että se o hyvvää hyvvyyttää kottiutettu tänne, muttako son teheny kaks turbotyhymää lasta. Eikä siinä mittää, että sillon kersoja, mutta tuommosilla naamajojoila varustetuile nillittäjämammoile pitäs olla jokku säännöt desipeleistä! Joku raja saatana!
Tilanne o nimittäi se, että meile kaikuu melekee joka sana. Ja niilä huuetaan. Niilei keskustela. Niilä huuetaan.
Niilei laiteta lapsia nukkumaan muutako huuon kanssa. Vitut mistää satuje lukemisista ko naama tyynyy ni äiti vähä HUUTAA täsä vieresä!
Niilei pyyetä että ojentaisikko lusikan. Niitten kulttuurisa homma hoituu näi:
- Lusikka! Luuusikka! LUSIKKKKKAAAA! AaaaaauuuuaaAAA!
Sitte kajahtaa pari mystistä rysäystä ja sejjäläkee syäntäraastava meteli:
- ByyyyäääääÄÄääääÄärrrrggghh!
Buu-fucking-uu.
Niilei laiteta lapsia nurkkaa istumaa hilijaa jos tekkee virhee. Niilä kersa tuuletettaan parvekkeele pakkasee volisemmaa, notta varmasti koko tienoo kuulee ko Suomen nuori toivo märsyää ja niistää hihhaasa.
Siinä vaiheesa ko puoli kaheltatoista makkaa vällyje alla ja kuuntellee alakerra älykersakääpiöitä ni alakaa toivomaa, että ne rääpäleet tukehtuu pullaasa tai mitä saatanan maissintähkiä semmoset imeskeleekää!
Osataa meki mesota täälä. Kerta vielä norsupersekuonot ni met käännetään kajarit lattiaan ja jyssäytettää Marilyn Mansoni tai Waspi ripiitille ja volumet täysile. Ette muute nuku.
24.4.2009
22.4.2009
Ekstriimit tasasela sykkeelä
Mie keräsin jo het aamusta semmose vihan sisäle. Puhisin kahavinkeittimele, revin tukkaa ponnarile ja vittuilin Hellule murot suusa. Iha tyhyjän päite - sen takia ko miun piti käyä tännää työkkärisä.
Miulle son ekstriimiä, notta mie pystyn käyttäytymmää sielä ihimismäisesti. Olemaa rauhalline tasela sykkeelä, kärsivälline ja tyyni sillon ko vastassa o jakkupukusia vatipäitä, munattomia henkselipellejä ja vasenkätisiä paperinkäpistelijöitä! Perkele! Ja kestämmää niitä muita työttömiä: Marimekkopaitasia perheeäitejä jokka raahaa täystuho-Nikopetterinsä kilijumaa ja reuhkaamaa ootushuoneesee, rapamahasia sairaseläkeukkoja jokka vahtaa kaikkea millä o tissit, hilijasia kaksvitosia miehiä jokka näyttää erehyttävästi Pekka Eric Auviselta ja sitte vielä niitä alakoholisteja. Mien vaa kestä istua sielä masentuneitte keskelä.
Hellu tietää kuinka nopiasti miula pallaa käämi ja nousee herne-maissi-paprikat nokkatorveen. Se otti miut aamula sylliin ja sano hittaasti:
- Rakas, älä lyö niitä.
Miulle son ekstriimiä, notta mie pystyn käyttäytymmää sielä ihimismäisesti. Olemaa rauhalline tasela sykkeelä, kärsivälline ja tyyni sillon ko vastassa o jakkupukusia vatipäitä, munattomia henkselipellejä ja vasenkätisiä paperinkäpistelijöitä! Perkele! Ja kestämmää niitä muita työttömiä: Marimekkopaitasia perheeäitejä jokka raahaa täystuho-Nikopetterinsä kilijumaa ja reuhkaamaa ootushuoneesee, rapamahasia sairaseläkeukkoja jokka vahtaa kaikkea millä o tissit, hilijasia kaksvitosia miehiä jokka näyttää erehyttävästi Pekka Eric Auviselta ja sitte vielä niitä alakoholisteja. Mien vaa kestä istua sielä masentuneitte keskelä.
Hellu tietää kuinka nopiasti miula pallaa käämi ja nousee herne-maissi-paprikat nokkatorveen. Se otti miut aamula sylliin ja sano hittaasti:
- Rakas, älä lyö niitä.
20.4.2009
Horrorkuskin ventoliinopendoliino
Miolen itteni mielestä huono kuski. Nytteki molen saanu Hellun autoon kolome naarmua, vaikken oo koskenukkaa rattiin. Son taitoa se.
Miuloli omaki auto, turpodiisseli-vento, ysivitone. Ko mie sen sitte myin ni siinoli takapuskuri sisäsä, penkillämmiti rikki, ovien sähkölukitus toimi sillo ko halusi, molemmat avvaimet vinksallaa lukkoje vääntämisestä, takaikkunan lämmitys vaa toispuoleisesti ja pelekääjän puolen sivupeili roudarinteipilä kiini.
Mutta kyllä sillä talonvälin pääsi. Jos pääsi autoon sisäle.
Miuloli omaki auto, turpodiisseli-vento, ysivitone. Ko mie sen sitte myin ni siinoli takapuskuri sisäsä, penkillämmiti rikki, ovien sähkölukitus toimi sillo ko halusi, molemmat avvaimet vinksallaa lukkoje vääntämisestä, takaikkunan lämmitys vaa toispuoleisesti ja pelekääjän puolen sivupeili roudarinteipilä kiini.
Mutta kyllä sillä talonvälin pääsi. Jos pääsi autoon sisäle.
16.4.2009
Sightseeing in Muojärvi
Molin ensimmäistä ja varmasti viimistä kertaa vetouistelukilipailussa Kuusamon Muojärvelä heinäkuusa kakstuhattakolome.
Paikallislehen toimituksesta laitettii kolome kesähessua evustammaa firmaa. Meile hessuile uskoteltii, notta son semmone järvi, josta kallaa vaa nostellaa vennee kyytii - siton poka palijon! Ja siikaa vielä enempi! Vitut. Kilipailun järjestäjät lupasi meile "kalaseuran hienon veneen, ryhdikkään menopelin". Vitut.
Meistoli jokkaine eriksee pakannu omat kamppeet kissaa varte. Meiloli halakoja, kaks pakkia killuttimia eli vieheitä, vapoja, sajetakkeja, uimapuvut, pelastusliivit, ruuat, juomat, aurinkorasuaa, karkkia, haaveja, kameroita, tyhyjiä pusseja kymmenien kiloje saalista varte, monet kengät ja nii eelleen. Ja naisellisesti kaikki oli pakattu ÄS-marketin muovipusseihi.
Ko met päästii Muojärve rannalle parkkii ni oli kymmene minnuuttia lähtöön. Met katoimma, että rantaveesä killu kymmeniä heleveti isoja hohtavan valakosia Silja Linen näkösiä kalastusaluksia, joissoli vapoja pystysä. Järkkärit opasti meiät meiän aluksen tykö.
Ja siinähä se pötkötti onnellise näkösenä: perusmallin lasikuitupaska kuorrutettuna lokin pommeilla, puiset airot ja parin vuojen havunneulashöttö pohojala!
Ei auttanu ko kantaa kaheksan muovipussillista tavaraa kyytii ja pukata jolla vesile. Järkkärit anto kartan ja kerto että kahavilasta saapi munkkeja. Selevä. Näilä ohojeila mennään.
Eikä moltas sillä kartallakkaa mittää tehty. Kerra oikee pysähyttii jonku saaren vieree ja katottii kartasta.
- Kato tässä pittäis olla 12 metriä vettä. Siimaa pittää antaa.
- No elä nyt vittu selitä ko kato silimälä! Pohojahan tuosa näkkyy! Nosta moottori ylös ettei rupelli mene! Vittuuuu!
Jossai vaiheesa me kyllästyttii ko ei alakanu nousemaa niitä rotjakkeita ja roistikoita. Riisuttii pitkähihaset, lekoteltii auringosa ja haaveiltii niistä munkeista. Sitte iha huomaamatta aijjauvuttii vittumaisesti semmosee kivikkorantaan, ja piti airoilla tökkiä paatti takas vesile. Järkkärit vissii seurasi meitä jollai kaukoputkela ko soittelivat että mitemmennee tyäret.
- No vittuakos tänne. Mitä te tänne soittelette. Soitteletteko te jokkaisee venneesee yhtä usiasti. Täälois tyhyjiä muovipusseja halavalla, tarviittako.
Paikallislehen toimituksesta laitettii kolome kesähessua evustammaa firmaa. Meile hessuile uskoteltii, notta son semmone järvi, josta kallaa vaa nostellaa vennee kyytii - siton poka palijon! Ja siikaa vielä enempi! Vitut. Kilipailun järjestäjät lupasi meile "kalaseuran hienon veneen, ryhdikkään menopelin". Vitut.
Meistoli jokkaine eriksee pakannu omat kamppeet kissaa varte. Meiloli halakoja, kaks pakkia killuttimia eli vieheitä, vapoja, sajetakkeja, uimapuvut, pelastusliivit, ruuat, juomat, aurinkorasuaa, karkkia, haaveja, kameroita, tyhyjiä pusseja kymmenien kiloje saalista varte, monet kengät ja nii eelleen. Ja naisellisesti kaikki oli pakattu ÄS-marketin muovipusseihi.
Ko met päästii Muojärve rannalle parkkii ni oli kymmene minnuuttia lähtöön. Met katoimma, että rantaveesä killu kymmeniä heleveti isoja hohtavan valakosia Silja Linen näkösiä kalastusaluksia, joissoli vapoja pystysä. Järkkärit opasti meiät meiän aluksen tykö.
Ja siinähä se pötkötti onnellise näkösenä: perusmallin lasikuitupaska kuorrutettuna lokin pommeilla, puiset airot ja parin vuojen havunneulashöttö pohojala!
Ei auttanu ko kantaa kaheksan muovipussillista tavaraa kyytii ja pukata jolla vesile. Järkkärit anto kartan ja kerto että kahavilasta saapi munkkeja. Selevä. Näilä ohojeila mennään.
Eikä moltas sillä kartallakkaa mittää tehty. Kerra oikee pysähyttii jonku saaren vieree ja katottii kartasta.
- Kato tässä pittäis olla 12 metriä vettä. Siimaa pittää antaa.
- No elä nyt vittu selitä ko kato silimälä! Pohojahan tuosa näkkyy! Nosta moottori ylös ettei rupelli mene! Vittuuuu!
Jossai vaiheesa me kyllästyttii ko ei alakanu nousemaa niitä rotjakkeita ja roistikoita. Riisuttii pitkähihaset, lekoteltii auringosa ja haaveiltii niistä munkeista. Sitte iha huomaamatta aijjauvuttii vittumaisesti semmosee kivikkorantaan, ja piti airoilla tökkiä paatti takas vesile. Järkkärit vissii seurasi meitä jollai kaukoputkela ko soittelivat että mitemmennee tyäret.
- No vittuakos tänne. Mitä te tänne soittelette. Soitteletteko te jokkaisee venneesee yhtä usiasti. Täälois tyhyjiä muovipusseja halavalla, tarviittako.
14.4.2009
Huiput tai pohojat, vol. 4
Tylsyyen huippu o oottaa, että pyykikorisa o tarpeeksi pyykkiä, että voi laittaa konnee pyörimää. Näi voi toimia vaa patapää, jolleioo mittää tekemistä.
Ja ko ei oo kärsivällisyyttä OOTTAA, että matonkutteita ois nokko eli tarpeeksi, pyykkiä ETITÄÄN ja TONGITAAN kaapeista.
Molen pohojalla.
Ja ko ei oo kärsivällisyyttä OOTTAA, että matonkutteita ois nokko eli tarpeeksi, pyykkiä ETITÄÄN ja TONGITAAN kaapeista.
Molen pohojalla.
13.4.2009
Lepuskin luukku
Mie en tykänny asua Espoon Leppävaarasa. Miulloli kaksio iliman partsia ja saunaa. Peruskauhea luukku. Vessanpönttö oli syöpyny ruskiaksi eikä siihe tehonnu mikkää tolu eikä Mister Muscle eikä miun muscle. Maahanmuuttajanaapurit heitteli roskapussit sisäpihale. Mikä sinänsä ei kummastuttanu ennää sejjäläkee ko kävi kerran roskakatoksesa: lattia vilisi semmosia kissanpennun kokosia rottia. Silimät kiiluen sielä kyttäsivät uusia perunankuoria järsittäväksi.
Pahinta siinä talosa oli kuitenki seinät. Tai seinäeristeije puute. Yläkerrassako harrastettii perinteistä sunnuntai-illan seksiä ni pysty sanomaa, kumpi tuli ensin. Opiskelijatytsy vinku ninko Minni Hiiri.
Mutta eihä sitä tarvinnu koskaa kaua kuunnela. Pesujen kans se kesti yhteesä vartin.
Pahinta siinä talosa oli kuitenki seinät. Tai seinäeristeije puute. Yläkerrassako harrastettii perinteistä sunnuntai-illan seksiä ni pysty sanomaa, kumpi tuli ensin. Opiskelijatytsy vinku ninko Minni Hiiri.
Mutta eihä sitä tarvinnu koskaa kaua kuunnela. Pesujen kans se kesti yhteesä vartin.
12.4.2009
Immeytyjät
Oikeissa tissiliivikaupoissa käymine o muute outoa. En tarkota mittää henkkamaukkoja tai lindeksejä, vaa niitä kojun kokosia pitsihörhelöikkunasomisteisia liikkeitä, joissei myyä mittää muuta rompetta.
Niin pienissä kaupoisa ei voi välttyä takiaismyyjältä. Punahuulinainen immeytyy hihhaan kiini heti ovelta. Kyssyy kuulumiset, ympärysmitat, laihutuskuurit, tittelit, miehen tissienmyllyttämisliikkeistön ja sosiaaliturvatunnuksen. Vaikkeioo koskaa ees nähty.
Sitte se tuppaa sovituskoppii mukkaan, koskettellee ja sivelee! MILLÄ OIKEUELLA, MIE VAAN KYSYN!
Eihä miehillekkää oo vastaavaa palavelua. Jos ostas housuja Resmannilla ni ruskettunu miesmyyjä änkiäis verhon taakse koplailemmaa ja ihastelemmaa.
- Ai että ihanat! Kuule oikee sopivat tästä haaruvälistä sulle nää, ah. Annappa kun kokeilen vielä täältä pyllyn puolelta.
Niin pienissä kaupoisa ei voi välttyä takiaismyyjältä. Punahuulinainen immeytyy hihhaan kiini heti ovelta. Kyssyy kuulumiset, ympärysmitat, laihutuskuurit, tittelit, miehen tissienmyllyttämisliikkeistön ja sosiaaliturvatunnuksen. Vaikkeioo koskaa ees nähty.
Sitte se tuppaa sovituskoppii mukkaan, koskettellee ja sivelee! MILLÄ OIKEUELLA, MIE VAAN KYSYN!
Eihä miehillekkää oo vastaavaa palavelua. Jos ostas housuja Resmannilla ni ruskettunu miesmyyjä änkiäis verhon taakse koplailemmaa ja ihastelemmaa.
- Ai että ihanat! Kuule oikee sopivat tästä haaruvälistä sulle nää, ah. Annappa kun kokeilen vielä täältä pyllyn puolelta.
10.4.2009
Paskaguru
Enoo pystyny laittamaa työhakemuksiakaa mihinkää ko ei oo mitä hakia. Kaikkii pitäs olla FM tai KTM, Indesing-guru, EU-rahoitteisten hankkeije spesialisti tai UNIX/LINUX-osaaja. Tai sitte tarjola on puhelimmyyntiä. Ei palais käämi myyä Alibia, Kodin Pellervoa, Parnassoa ja Meidän Taloa alipalakala. Eipä.
Mie pääsisi varmaa Lassila & Tikanojalle kolomivuorotyöhö ajamaa paskaa. Tai keikkatyöhö kesäfestareile tyhyjentämmää bajamajoja vesiletkula.
Minkähälaine hakemus sinne pitäs kirjottaa. "Hallitsen sujuvasti ripulivellin ja krapulapäivien rypälepommipaskojen siivouksen. Minulla on runsaasti empiiristä kokemusta myös ns. kolmen päivän ummetus -pyythoneiden taltuttamisesta. Olen valmis keskustelemaan työhön liittyvistä asioista Teille sopivana aikana."
Mie pääsisi varmaa Lassila & Tikanojalle kolomivuorotyöhö ajamaa paskaa. Tai keikkatyöhö kesäfestareile tyhyjentämmää bajamajoja vesiletkula.
Minkähälaine hakemus sinne pitäs kirjottaa. "Hallitsen sujuvasti ripulivellin ja krapulapäivien rypälepommipaskojen siivouksen. Minulla on runsaasti empiiristä kokemusta myös ns. kolmen päivän ummetus -pyythoneiden taltuttamisesta. Olen valmis keskustelemaan työhön liittyvistä asioista Teille sopivana aikana."
9.4.2009
Airopikkinisti
Tsissussaatana. "Annun ja Tuijan Lihasmuokkaus Aerobic 2" on perkeleestä! Perkele! Miullon aina ollu airopikistä semmone kolohiintunu mielikuva: pepsotenttihammasrivistöilä varustetut timmit tsiksit hetkuttaa täyellisiä sikspäkkejää täyellisissä jumppavaatteisa aivottoman teknopiitin tahisa, eikä niitä sarjoja jaksa tavalline rintava, reitevä ja persevä emäntä vääntää pirtissänsä. En pettyny.
Tsiksit mylyvi telekkarissa jaksaa-ja-jaksaa-vasen-kol-nel-mantraansa, mie sekosin askelisa ihan vitun koko ajan, hiki valu noropuroina seläsä ja iski samallaine vitutus ninko isännän kans hillametäsä, paarmat vaa puuttu.
Mie ryttyytin reiet semmosee jummiin, etten meinannu ennää jaksaa nostaa olohuonee pöytää oikialle paikallee ko jalat tärisi holtittomana. Pyyhin naaman keittiöpyyhkeesee ja totesin, että tämä o vitun säälittävää. Pullukka jumppaa kämpillä.
Olemmie kokkeillu juoksemistaki, mutta seki vituttaa. Tissin kyttyrät pitäs sitoa jollai kuormaliinala paikoillee.
Tsiksit mylyvi telekkarissa jaksaa-ja-jaksaa-vasen-kol-nel-mantraansa, mie sekosin askelisa ihan vitun koko ajan, hiki valu noropuroina seläsä ja iski samallaine vitutus ninko isännän kans hillametäsä, paarmat vaa puuttu.
Mie ryttyytin reiet semmosee jummiin, etten meinannu ennää jaksaa nostaa olohuonee pöytää oikialle paikallee ko jalat tärisi holtittomana. Pyyhin naaman keittiöpyyhkeesee ja totesin, että tämä o vitun säälittävää. Pullukka jumppaa kämpillä.
Olemmie kokkeillu juoksemistaki, mutta seki vituttaa. Tissin kyttyrät pitäs sitoa jollai kuormaliinala paikoillee.
7.4.2009
5.4.2009
Häjissäni marketissa
Molen puonnu kännykkämarkkinoilta jo kymmene vuotta sitte. Molin innostunu johottomista puhelimista siihe aikaa, ko jokkaisesa masiinasa oli erilline antenni. Joko sellanen nupikasta ylöspäi veettävä vetkutin tai pikkurillin paksune liikkumato mötikkä. Viimesin luurimalli, jonka mie varmuuella tunnistan, o venttikymppi eli Nokian eesmenny puolen kilon halako, 2110.
"Verrattoman verkonpainon" eli venttikympin jäläkee miolen jääny satimeen luurin kanssa, jolla ei voi vastaaottaa multimediaa (eikä lähettää), ei voi valokuvata (eikä lähettää), kirjottaa sähköpostia (eikä lähettää), ei voi kuunnella ratiota, pelata kolomiulotteisia pelejä, chatata, mesettää, irkata, navikoija eikä päivittää Facebookin statusta. Mutta sillä voi soittaa.
Esittelin kännykkäkaupan myyjäle toivee, että tämä muinaishistorialline murkula voitas laittaa eläkkeele. Se kysy, notta millasia kritteerejä uuen puhelimen pitäs täyttää. Mie kattelin häjissäni ympärille sielä marketisa. Ehämmie tiiä. Kauhia ruuhka. Mitä miun pitäs tietää. Äkäset ihimiset tönivät toisiaa tuulipuvuisa. Mitä tuoki tolijottaa. Vieresä kimalteli kokonaine seinälline hifi-luureja ja hiki valu tissie välisä. Kauhiasti kaikkea.
Myyjä esitteli tohkeissaa Samsunkeja, kolomegeetä, lentotillaa, mekapikseleitä, Soni-Eeriksoneja, edgeä, HSDPA:ta, muistikorttia ja Soneran laajakaistapakettia.
Laajakaistan kohalla mie irroti kielen kitalaesta ja uskaltauvuin kysymää:
- Mite se laajakaista mahtuu puhelimmee, ko telekkarimainoksessa laajakaista tuuaan Pirkka-Pekka Peteliuksen pihhaan pakettiautola?
Myyjä kahto miua pitkää ja nappasi hyllystä verkonpainon näkösen nokialaise.
- Tämon sulle iha hyvä, se sano ja käveli kassale.
Mie sain taas tämmöse samallaise.
"Verrattoman verkonpainon" eli venttikympin jäläkee miolen jääny satimeen luurin kanssa, jolla ei voi vastaaottaa multimediaa (eikä lähettää), ei voi valokuvata (eikä lähettää), kirjottaa sähköpostia (eikä lähettää), ei voi kuunnella ratiota, pelata kolomiulotteisia pelejä, chatata, mesettää, irkata, navikoija eikä päivittää Facebookin statusta. Mutta sillä voi soittaa.
Esittelin kännykkäkaupan myyjäle toivee, että tämä muinaishistorialline murkula voitas laittaa eläkkeele. Se kysy, notta millasia kritteerejä uuen puhelimen pitäs täyttää. Mie kattelin häjissäni ympärille sielä marketisa. Ehämmie tiiä. Kauhia ruuhka. Mitä miun pitäs tietää. Äkäset ihimiset tönivät toisiaa tuulipuvuisa. Mitä tuoki tolijottaa. Vieresä kimalteli kokonaine seinälline hifi-luureja ja hiki valu tissie välisä. Kauhiasti kaikkea.
Myyjä esitteli tohkeissaa Samsunkeja, kolomegeetä, lentotillaa, mekapikseleitä, Soni-Eeriksoneja, edgeä, HSDPA:ta, muistikorttia ja Soneran laajakaistapakettia.
Laajakaistan kohalla mie irroti kielen kitalaesta ja uskaltauvuin kysymää:
- Mite se laajakaista mahtuu puhelimmee, ko telekkarimainoksessa laajakaista tuuaan Pirkka-Pekka Peteliuksen pihhaan pakettiautola?
Myyjä kahto miua pitkää ja nappasi hyllystä verkonpainon näkösen nokialaise.
- Tämon sulle iha hyvä, se sano ja käveli kassale.
Mie sain taas tämmöse samallaise.
3.4.2009
Huiput tai pohojat, vol 3.
Äärimmäise tylsyye huippuja:
* Hellun kauluspaitojen silittäminen, vaikka se ei ees käytä niitä.
* Kaikkien kavereijen kaikkien valokuvien sellaamine Feisbuukissa ja vittuuntumine siihe ko kaikki käypi ulukomaila reissusa.
* Viittomakieliset uutiset
* Hill-vitun-Street-vitun-Blues.
* Aivottomie ihimiste Liv-kanava. "Shoppailumatkalla Jodien kanssa", "Näin teet ranskalaista ruokaa", "Annan mehukas keittiö". Samat ohjelmat kolomesti päivässä.
* Keskittyminen pyykkien viikkaamissee nii, että siihe saa kulumaa kaks varttia. Som poka palijo!
* Hellun kauluspaitojen silittäminen, vaikka se ei ees käytä niitä.
* Kaikkien kavereijen kaikkien valokuvien sellaamine Feisbuukissa ja vittuuntumine siihe ko kaikki käypi ulukomaila reissusa.
* Viittomakieliset uutiset
* Hill-vitun-Street-vitun-Blues.
* Aivottomie ihimiste Liv-kanava. "Shoppailumatkalla Jodien kanssa", "Näin teet ranskalaista ruokaa", "Annan mehukas keittiö". Samat ohjelmat kolomesti päivässä.
* Keskittyminen pyykkien viikkaamissee nii, että siihe saa kulumaa kaks varttia. Som poka palijo!
2.4.2009
Suonlaijassa
Mie lyöttäyvyin yläastee tiskossa pankkiirin pojan kanssa yksii. Soli semmone tanssihalli, joho oli tilattu Rovaniemeltä joku diitsjei. No. Se poika sai miut ja kaverin puhuttua juomaan. Mikä siinä. Kesä, aurinko paisto, hyttysiä helevetisti muttoli onneksi pitkät housut jalasa.
Se vei meiät tiskosta suolle, veti vitummoisen mehukatin suopursun ja sammaleen keskeltä ja kävelytti meiät maihi. Istahettii maaha muurahaispesän vieree. Aluksi meilä vistotti ne murkut, mutta jossai vaiheesa ei sitte ennää välittänykkää ni kauhiasti.
Mie heräsin omasta petistä havunneulaste keskeltä ja suussa maistu pukli. Molin kaverin kans kontannu pitki mättäitä sieltä suonlaijasta vittuun. Uuet varmarit meni polovista paskaksi. Järkkäreinä oli sitte ollu joku semmone, jolla oli sama sukunimi ko mulla. No sen tietää. Isäntä oli hättyytetty miua kulijettammaan.
Aamula soli sitte rankka paikka ko äiti keitti mustikkasopan ja ruispuuron. Kova oli niellä.
Vasta siinä vaiheesa ko käveli aamupalapöyästä takasi ommaa huoneesee ni huomasi mitä damagea siellä oli teheny. Isäntä oli yölä hyvvää hyvvyyttään ottanu maton syrjään ja nostanu pöyän alta paperikorin sängyn vieree.
Miolin yöllä löytäny sen korin ja oksentanu mahan tyhyjäksi. Ihan hyvä muute, mutta ko siinoli sentin välein semmoset raot ninko paperikoreisa ylleesäkki. Pukli oli tullu paineela ja maharavat oli sinkoutunu semmosena helikopteriefektinä ympäri huonetta.
Se vei meiät tiskosta suolle, veti vitummoisen mehukatin suopursun ja sammaleen keskeltä ja kävelytti meiät maihi. Istahettii maaha muurahaispesän vieree. Aluksi meilä vistotti ne murkut, mutta jossai vaiheesa ei sitte ennää välittänykkää ni kauhiasti.
Mie heräsin omasta petistä havunneulaste keskeltä ja suussa maistu pukli. Molin kaverin kans kontannu pitki mättäitä sieltä suonlaijasta vittuun. Uuet varmarit meni polovista paskaksi. Järkkäreinä oli sitte ollu joku semmone, jolla oli sama sukunimi ko mulla. No sen tietää. Isäntä oli hättyytetty miua kulijettammaan.
Aamula soli sitte rankka paikka ko äiti keitti mustikkasopan ja ruispuuron. Kova oli niellä.
Vasta siinä vaiheesa ko käveli aamupalapöyästä takasi ommaa huoneesee ni huomasi mitä damagea siellä oli teheny. Isäntä oli yölä hyvvää hyvvyyttään ottanu maton syrjään ja nostanu pöyän alta paperikorin sängyn vieree.
Miolin yöllä löytäny sen korin ja oksentanu mahan tyhyjäksi. Ihan hyvä muute, mutta ko siinoli sentin välein semmoset raot ninko paperikoreisa ylleesäkki. Pukli oli tullu paineela ja maharavat oli sinkoutunu semmosena helikopteriefektinä ympäri huonetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)