26.10.2009

Täyteläisen kaunis Babe.

Naistelehisä (mm. Olivia 11/09) toitotettaan, notta huulipuna o alakutalaven "ykkösasuste" ja se saa aikaan "täyteläisen kauniin olon". Hastalavista ja vittua pääle. Sillon ko huulissa mälijähtellee rasvasia ja visvasia könttejä, etuhampaissa o punasia suttuja ja suussa maistuu koko meikkitehtaan savukaasut, olo ei voi olla täyteläinen.

Miulleioo koskaa ollu ommaa puulihunnaa. Mien oo tainnu oikee hokata punnaamisen missiota. Se ei vaa oo miu juttu. Penskana saatii leikkiin joku äitin vanaha punasuti, jota lääsättiin, töplöteltiin, vatkutettiin ja kurmotettiin väkivaltasesti pitkin naamoja.
Elämäni toinen kontakti puulihunnaan oli lukion ekalla ko apipäivänä ne isänmaan toivot rassasi kaikille sotamaalauksen eli kirkkovenneen kasvoile pinkeillä, punasilla ja violeteilla minituubeilla. Voi vitun ikenet millaseen allergiareaktioon miun nassu puhkesi. Mien näytin naamasta ninko täysperävaunurekkaletkan alle jääneeltä Babe-possulta.

24.10.2009

Fenkoli-ölöviys.

Mienole koskaa ollu köökissä mikkää kaheksan danin keittiömestari - muttemmikkää tumpelokkaa. En tykkää ohojeista, joisson kakskytä eri raaka-ainetta ja suurin osa niiston jottai eksoottisia ninko merianturaa, jottai käyneeltä hiivapimpsalta löyhkäävää erikoisjuustoa, ilimakuivattua sitä sun tätä, limeä, varsiselleriä ja fenkolia.

Mion enemmänki semmosta Jaakko Kolmosen pata-kakkos-laatua. Jauhelihhaa, pottua, perussallaatteja, kinkkukiusausta, makaroonia ja ketsuppia pääle. Mien jaksa vouhkasta käjet marinadissa koko iltapäivää päivällistä valamistelemassa, mie tahon ohojeita joista muotoutuu simppeliä ja makosaa ruokaa alle kolomesa vartisa. Miummielestä seesamiöljyt, raastetut inkiväärit ja tuoreet itte kasvatetut timjamit o ölövien ihimisten hörselöä ja hössötystä. Mutteipä siinä. Jos jaksaa ilakoijja ni sitte jaksaa. Lycka till vaan. Mie jatkan täälä näitten nakkimunakkaitteni kans ja vihellän Patakakkosen tunnaria. Fiii fi-fi-fi-fi FIFIFI FIII FIII.

23.10.2009

Eltaamisrosessointia.

Isännällä ja emännällä o oma taijemuoto leiviuunin lämmittämisestä. Son helevetimmoine nuju. Jos joku ei tiiä mikä o nuju, nison ninko votakka - kauhia homma joka pittää suorittaa lappilaisee tyyliin maksimivauhila kiroamisen ja hien maustamana.

Ensi hajetaan puut pannuhuoneesta, tai ninko isäntä sannoo, "teknisestä tilasta". Tie pannuhuoneesee saattaa olla talavela liukas ko mulukun selekä, joten sen puukasan tyyräämisen kans saapi olla varovaine ettei meiskaha selällee. Ko puut o laottu pessään, alakaa mysteerine lunkkien, nupikoitten ja namiskoitte vötkyttely. Mien vaa tajua, mikä filosofia siinon, notta mikä lunkka aukastaa, missä vaiheesa olohuoneen keskimmäisen ikkunan tuuletusräppänä aukastaan ja suletaan, miksi uluko-ovia pietään joko selällään tai ravollaan, mistä napukasta vejetään tai käännetään ja mistä vitusta sitä voi tietää että onko matala- vai korkiapaine. Jos ei tiiä kumpi son, ni uuni saattaa hyvinni työntää tökkeet eli savut sisäle ja sillo painuu koko kattilakunta kartanole tai hormi syttyy tullee tai muuta vastaavaa.

Lapisa sille o oma nimi ko pietään tulesta huolta. Son eltaamista. Seki o taijjetta. Halakopuita ei saa tompsata, eli polttaa turhaan, koska non huolela ja rakkauela tehty - koivupuut varsinki. Turha siton Siperijaa lämmittää, sanois isäntä. Eikä niitä saa olla liia vähänkää ko lämmöt ei nouse nokko eli tarpeeksi eikä jäläkilämmössä tehty karijalanpaisti kypsykkää aamuu mennesä.

20.10.2009

Lutataan räpylöitä!

Aattelin lähtiä loppuviikoksi kotia Lappiin. Sov vaan kamala paikka nykyää ko siellon se sikalunssaepidemia. Tännää oli lehesä, notta nyt sielon viimeinki julistettu iha epidemia.

Kauhia sikalunssa. Siltei pysty välttymään mitenkää muute ko pestä luttaamalla käsiä.

18.10.2009

Niistovammaset.

Kirjotin 11.10., että meiä yliopistorakennuksesa o hometta. Pari viikkoa sitte kirjottelin ja tuskailin kulumakarvat hiesä, notta miuloli ensimmäine tentti. Noooo. Nyt tuli sitte sähköstä postia sähköiseen postilaatikkoon joka sano, että se, jonka piti tarkistaa meiä tentit kahe viikon kuluesa tenttaamisesta, onki sairastunu ja kokkeet lukia räpeltää läpi joku muu korkiakoulutettu maisteris-tolijake.

Tässä sitä sitte päkistään ja jännitetään että menikö läpi ja millä arvosanalla. Säälittäähän se, ko opettajat joutuu hommeisessa, löyhkääväsä murjussa köhimään, puklailemmaan limmaa, kynsimmään atooppisia ihottumia, lääkihtemmään tippapulloila silimätulehuksia, vetelemmään ventoline-piippuja hengitysoireisiin ja pukkeutummaan lämpimästi kesät talavet.
Mion sitä mieltä, notta koulutuskuntayhtymän pitäs ostaa ryskäyttää koko kattilakunnalle Motonetistä semmoset visiirillä varustetut kypärät nin jo loppuis silimäoireet.

16.10.2009

Talavi - ennustamaton luonnonilimiö.

Iltalehti uutisoi tännään: "Autoilija, näin varaudut talveen!" Jestas sentään, että son pääkaupunkiseuvvulla uutinen, että talavi tullee ihan jokasen syksyn jäläkeen. Viime syksynä tähän aikaan mie punkkasin Espoossa ja kulin tienaushommissa yhentoista kilometrin päässä Helsingissä. Ensmäisestä lumi- ja räntämyräkästä horistiin ensin kolome päivää telekkarissa jokkaisela kanavala. Oli Terhi Nikkasta, Pouan Pekkaa, Anne Borgströmmiä, Huutos-Mattia, Mannos-Metteä ja Petri "Tukka" Takalaa. Jokkaine vuorollaan varotteli, notta ajokeli saattaa olla huono.

Ja annappa ko se aamu tuli, ettoli yön aikana pöläyttäyny nelijä vaivaista senttiä lumihuttua asvaltin pääle. Sieloli ninko käytöshäiriöiste tumpeloitten aika-ajot. Kuskit kaahasi ninko naula päässä koslan rapakaaret huutaen ja päpätti itekseen kimeällä Tiku&Taku-äänellä sylyki roiskuen, kuinka paskoja kuskeja kaikki muut on. Ampulanssin ääni raikasi jostain petoniviidakon uumenista. Räntää lossuutti lissää. Vinkkarit kirku ja kuskit viittoili keskisormila nelijää pääilimansuuntaa. Paloauto oli parkannu keskele siltaa pelastammaan jotaki joloppia, jokoli saanu ooppelin konepellin rullalle sillankaijjetta vaste. Junien ja ratikkojen aikataulut kusi ja jottain vuoroja jätettii ajamatta. Ne loput vuorot oli ko ammuttu täytee vittuuntuneita espoolaisia, jokka töni toisiaan ripsarit poskilla ja jonku idiootin satteenvarjo kylykeä kinnaten.

Kaikki vain sen takia, että tuli nelijä senttiä lunta.
Miun työmatka kesti tunnin ja vartin.

11.10.2009

Nuttuskehveli Bossi-proffa.

Meile kerrottiin, että meijjän yliopistorakennus o jo kolomatta vuotta hommeessa. Kukkaan ei ilimeisesti aijjokkaa tehä asialle mittää ko son nii normaalia nykysi. Lehessäki oli vasta juttu jostai keskivertoa isomman koulun ysiluokkalaisista, joita haastateltiin ko niitten homekoulun remppa oli vihdoin saatu valamiiksi. Siinä ne ysiluokan henkkamaukkamainokset, eli tytsyt, raataili, notton ollu vähä rankkaa ko kolome vuotta ovat teputelleet kylymästä parakista toiseen.
- Ompa ihana päästä vielä pariks kuukauveks kouluun, jossa on ihan oma ruokalaki.

Jouvvunkoha mieki jossai vaiheessa luennoile parakkiin? Sois aika vistoa. Herra rofessoori astelee pikimustassa Bossin puvussa, violettina helemeilevässä krakassa ja kustomityönä tehyissä nappaskengissään parakin etuossaan, asettelee krokotiilinnahkasen laukkusa huolellisesti pöyäle ja alottaa luentoa stakeholder-ryhmien merkityksestä ja segmentoinnista äärimmäisen laavukkaasti artikuloijjen.
Hetkosen päästä pepsotenttihymy alakaa halakeilla ja riuskan miehen olokapäät hytkyy. 
- Olin jo, aivan unohtanut... (nielaus) että, meillä ei olekaan, tällä hetkellä, käytössämme, öööh... (nielaus) niin sanottua Beameria eli eli Biimeriä eli sädettäjää (nielaus) ... eli videotykkiä. Emmekä siis pysty tarkastelemaan laatimaani PowerPoint-esitystä (nielaus) lainkaan. ...Mitenhän me nyt (klonkkumainen kurkkuäännähtely) etenemme?

8.10.2009

Dippeli-inssi vs. pornoloordi.

Heippa Konsulin possurykmentti. Nytpä mie sen tiiän keitä tet ootta. Nelijätoista teiston käyny yliopiston. Terve vaan kaikille tällai kymppitonnimaiseen Väisäs-Riitta-tyyliin! Siton sitte saatu aineopinnot pulukkaan, plakioitu vähä tekstejä sinne tänne syventävie opintoje esseisii, osataa täyelliset viittaustekniikat ja provessoorien nuolemistaktiikat, ja pisteenä iin päälä iso-paha-gradu-susi o sivunumeroitu wördissä, kansitettu ja leimattu. Mites, saiko kaikki FM / KTM / KM / OMG / M.B.A. / DI / DNA / EVVK / YTM / WTF -tutkinnot suorittanneet työpaikan valamistuttuaan? Eikö? Voi turakainen sentään.

Kolometoista teiston saanu tojistuksen ammattikorkiasta, eli virallisen turhan kupongin, jossa lukkee tittelinä stradanomi, hormonoomi, teknomonologi, hoivatrologi tai sihteeri. Teittäkö teki työharjottelun sukulaisen virmassa, keitittä mokkamasterilla vahavaa sumppia toimarin toiveitte mukkaa, aakkostitte tohkeissaa arkistoja ja pallautitte opinnäytetyön kahta tuntia enne vihoviimistä dedlainia? Jäittekö teki työttömäksi? No voi fak.

Loput viis teiston joko tetsannu amiksen tai oppinu pornoloordin jalon ammatin suoraan työssä. Mie vähän veikkaan, että teillä viijellä on työpaikka.

Aivan parasta?

Kyselyn tulokset o huolestuttavia. Yli kolomasosa teistä piti opiskeluajan tärkeimpänä elementtinä sitä, että linija-autola ja junavaunula pääsi halavalla kottiin. Tä. Joo, no, kyllähä mieki muistan sen kuinka soli makia istua päjöttää seittemän tuntia linija-autosa kehittelemässä mahhaan semmosta rupsupommia, jokois vetäny tomahus-vaikutuksissaan vertoja Korean ydinasseille. "Veljekset Tuppurainen" tai "Puuppolan Pikataksi" ryttyytti läpi kinttupolokuja ja ottaan tatuoitu ikkunaverhon kankaan kuosi ko yritti nukkua. Kotona sitte sai äitin leipomaa kuivakakkua ja lappapuuroa ämpäristä. Nii. Mutta sekö oli teiä mielestä parasta OPISKELUSSA? Kolometoista o sillä mielelä.

Yheksän äänestää syvällä, hiukkasen röyhtäilevällä rintaäänelä, että ykkösjuttuja oli hiihtokeskusreissut, vappy ja jääkiekon ämäm-kisat. Ai ai ai, Suomi-Tsekki, perjantai-ilta, kello seittemän. Antero Mertaranta.

Koivu, Raipe, Peltonen, Niinimaa.
Tuoppi, shotti, tuoppi, fisu.

Nuista kolomesta tuli sitä paitsi iha hyvä karkelokokonaisuus. Eka käytii Levillä tursaamassa, sitte tuliki jo Suomen pelit. Seuraavaksi sai tenuttaa vappuna ja sitte päättäjäisissä. Aina löyty syy, aina.

Sivupalakissa uuet kyselyt pikkupossuille!

5.10.2009

Lossuuttava kämppis.

Yks miun kämppiksistä oli kauhian iso, romakka, rintava ja reitevä naine, jokei syöny mittää muuta ko kanan koipireisiä. Aina ko meni itte tekemään keittönurkkauksee sapuskaa, sieloli kanat uunisa ja keittiön tasot törpöstetty paskaseksi sillä visvasella limalla, missä ne koivet lilluu. Ensmäisenä piti luututa ja toluttaa koko luukku ennenko pääsi itte keittelemmään.

Ihimeellistä siinä selluliittireisisessä akanhaasiossa oli se, että se onnistu roudaamaan jokkaiselta paarireissultansa jonku orangin kallonmuovolla varustetun venttelin solukulumaukseensa nussuttelemaan. Joillaki pirtuntäyteisilä viikoila sen kantturan petissä sätki eri jorma keskiviikkosi, perjantaisi ja lauantaisi. Ja meile kahele muule solupunkkerin asukkaile soli yhtä vitun natinaa, uhkimista, lossuutusta, vinkumista ja pähkimistä.
Itte koitti pötköttää nallen vieresä passissa että nukkumatti ois kaatanu kauhakuormaajala hehtaarin verran unihiekkaa simmuihin, mutteihä se uni tullu ko toisela puolela seinää o semmone huga-tsaka-huga-huga menosa notta oksat poijes.

Aamula ko vääntäyty omasta huoneesta silimäpussie kans etteisee ni ensimmäisenä vastaan tuli helevetimmoine jalakahien löyhy ko sen jeetaran äpäräperseen nelikutoset ronttoset oli ovempielesä. Ylleesä siinä vaiheesa ko yritti mennä suihkuun, mutta huomasi notta suihkun lattiakaivon päälä o epämääräne spermamöykky, halutti nii perkeleesti juntata sen ryttypallisen pölijääpojan kenkiin vaikka lapiolline mädäntynyttä paskaa.

2.10.2009

Poissaoloja.

En menny kauppakadun approon. Sois ollu ninko kaupungin kattava yliopisto-opiskelijoitte karski humaltumistempaus: Keskusta ois ollu aiva tukosa haalarisonneja ja haalaritsirbuparvia. Tarkotuksena siinoli ilimeisesti leimojen kerräämine passiin. Paarimestari mäjäytti leiman aina ko osti yhen sidukan tai olusen.

Siinei tarvi olla mikkää korkiammantason myytinmurtaja notta tajuaa, että jo alakuillasta kävelykavulla ois virrannu vuolaana sekä rehellinen ihimisperänen urea että liian monta keilaa tirpasseijjen, muovottomiksi barbababoiksi turvonneitten teekkarisällien mölisevä rupusakkilauma.

1.10.2009

Reenikammion röllit

Jatketaan kuntosaliaiheesta.

- Meiä salilla o yhteisliikuntatiloja ninko varmaa melekee jokkaisesa salinturijakkeessa ympäri maata. Syklinkipyörät o yhesä loukosa ja jumppatissiliivien höykytyspaikka toisela puolela. Non kuitenki erotettu varsinaisesta kuntosalista sermillä. Vittu sermillä. Se siis tarkottaa, notta syklingin scooter-junputus, jokane ähkäys ja junppaohojaajan ohoje raikaa salila. How much if the fish, saatana.
- Osa porukasta näyttää ninko nois jollai Kiinni Elämään -kuntoutusjaksolla kolomentoista ryyppäysvuoje jäläkee. Tiiäkkö. Kalapialla harmajalla iholla o punasia verisuonten purkauksia, päällä äspeeärrän kirpparilta investoijjut verkkarit, käjet tärrää ja muu vartalo tekkee pakkoliikkeitä Skuutterin tahisa. Mie en taho nähä Kemisti-Kakea ja Lasoli-Lassea ja muita puistoröllejä sielä pelottelemassa ihimisiä.
- Naisten pukuhuoneesa o ne karmiat metallikaapit, jokkaine eri mallia ja eri värine, ninko kerroinki jo. No, ne kaapit jokka toimii, on harvassa. Ja osa niistä o vielä varattu: yhessäki o joku hevonpersesuon kokone Cornflakes-tarra jossa lukkee RIITTA.