Naamanhalakojan propleemi.

Miolen palannu teinivuosien tursostusikään. Naamataulu kukkii ninko mummon amaryllikset.

Tästäki voipi kiittää tuota 17 sentin kokosta kläppiä, joka kelluu ja suorittaa erinäisiä akropaattisia temppuja massussa. Son laittanu miun aineenvaihunnan uusiksi ja kriittiselle T-alueelle eli ottaan, nokkaan ja leukaan o puskeutunu täyelline mustapääketo. Minen kyllä ymmärrä miksi sitä aluetta kututaan T-alueeksi, ainaki miun kupoli o sen sorttine notta T-alue kattaa koko feissin.

Ensin mie koitin hoitaa tuota naamanhalakojan eli nenän lähiympäristöä pepantteenillä. No. Soli ootettavissa että soli VIRHE. Sejjäläkee mie luttasin siihe illankähämeessä hytrokortisoonia. No. Soli ootettavissa että soli VIRHE. Näppylärykmentti taisi ottaa voitelut henkilökohtasena loukkauksena tai ilimatilahyökkäyksenä, koska ne päätti multiploitua ja muuttua värikkäämmäksi.

Nyt sitte miolen kalapia ko kalakkilaivan kapteeni (äitin lempisanonta), tissiliivit meinaa ratketa, jokane raaja o turvoksissa, oon saanu noin kuus kiloa lissää liikkuvvaa lihhaa roudattavaksi, reijjet ei mahu housuihin, tunnen itteni norsuksi jolta vaan puuttuu Dumbon korvat ja feissi o ku punapersepaviaani.
Hellu kuitenki jaksaa kannustaa:
- Kyllä mie sinua rakastan, siolet miun oma mamazilla.