Moltii viime kesänä käymäsä Etelä-Suomen suurimasa luonnonpuistosa, Nuuksiosa. Ninko kaks eks-lappilaista päätti lähtiä yön Timojen (Abdul Pikkarainen wtf) ja diapamipatejen kansottamasta Espoon petoni-mogadishusta rauhottummaa päivävaelluksele. Meiloli repusa kahavit, maijot, justo-metukka-leivät ja pullat. Valamistauvuttii viimese pääle.
No. Perilä meitä ei oottanukkaa lintuje viserrys, rauhalline puitte humina, pehemoset sammalmätäkset ja mustikkakentät.
Meitä ootti parkkipaikka joho auto piti jättää vittumaisesti vinksallee ko se ei MAHTUNU muuale. Meitä ootti kersat, jokka märsysi räkäjojo naamala kuusemperseesä, niitten horiskot äitit, eestaas vouhkaavat koiranvolokit ja yks lippukunnalline peräkkäi marssivia pikkupartiolaisia. Siis ne oikiasti marssi, semmone omahyväne onnelline ilime punakoila poskila.
Vittu moltii molemmat aiva halakeamispisteesä ko met päästii kottii siitä ylikansotetusta jontkasta. Melekee yhtä paha mieli ko äs-etupäivilä.
25.5.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti