Oma tooli.

Hellu o kattonu miun ätilästystä monta kuukautta. Jokkaine sohovalta nousu o votakka ko koittaa käsillä nostaa, ei selällä eikä vattalihaksilla.
- Sie tarvit loppuraskauvvesta semmosen toolin, josson nappulat jokkaiselle asennolle: ZIIIUZ kuuluu ni selekä suorenee, ZIIIUZ kuuluu ni käsi ojentuu, ZIIIUZ ja noja laskeutuu. Ja sitte siinä pittää olla läppäritaso, kirijotusalusta, juomapulloteline, kaukosääjinlokero, nessuja ja joka puolella semmosia taskuja jokkon täynä Vatserin suklaalevyjä.
- Käsinojassa ois vielä semmone namiska, mitä painamalla mie saisin sähköiskun ni tietäsin millo pittää tulla paikale hieromaan, hellimään tai tuomaan jääkaapista jottai.

Hellun raskaat lapsuusvuojet.

Äiti teki jäätelökakun synttäreille.
Tuli maitorupi.

Äiti teki uuen takin.
Takki meni lehmän paskaan tutustumiskäynnillä Tervolan maatalousoppilaitoksessa.

Äiti teki uuen villapaijjan.
Siinoli väärin kuvottu Adidaksen merkki.

Toivo joululahjaksi monta vuotta putkeen rumpusettiä.
Sai puhallettavan alttomelodigan, josta valu kuolat sylliin ko irrotti suukappaleen.

News flash.

Iltasanomien ja Iltalehen sivuilla o sillo tällö harvakseltaa uutisia raskauvvesta. Tai aika hilikulla son, voiko niitä uutisiksi sanua.

Iltalehti kirijotti (24.2.) notta nigerialaiset ja pakistanilaiset naiset uskoo, että jos naijja nussuttaa palijo raskaue aikana ni römpsä isontuu ja synnyttämine o sitte helepompaa. Mie vain sitä, että eikö siinä saa aika akressiivisesti nulijautella notta pimpska vennyy ja vannuu.
Samassa jutussa oli jotta iranilaiset Ahmetit ja Mehmetit uskoopi, notta jäläkikasvusta tullee automaattisesti umpisokia jos alakaa peeniksellä reikää ronklaamaan, tai sitte että kiimoissansa tempova tuleva iskä saattaa puhkoa samalla tyttölapsen immenkalavon. Aikamoine mulukun roistike saapi olla jotta ylettääpi.

Kavereijjen feisbuuk-statukset Suomi-Ruotsi-jääkiekkomatsin jäläkeen:

"Kuinka paska Suomi voi olla?"
"Besserwisserin juhlapäivä. Mää arvasin. Aina hävitään Ruotsille. Blablabla. Ruotsi pelas hyvin, Suomi ei. Ruotsalaisilla pysyi kiekko lavassa, suomalaisilla ei."

"Heikkoluontoista vois vaikka vituttaa just nyt."

"Onneks en avannu televisiota aamulla."
"Kangistuvien veteraanipelaajien kokoontumisajojen tiukin vääntö käytiin siitä, kumpi konkareista oli enemmän kaakaolla, Teemu Selänne vai Peter Forsberg? Näin pahasti kun kiukaaseen tuli, on yritettävä edes jotain kaunaista pikkuilkeilyä."

"Taas normimeno Fin-Swe-pelissä: puristetaan mailaa, jännitetään, otetaan turhia jäähyjä, nöyristellään, ei kestetä painetta."

"Tästä ei soomipojalla ole kuin kaksi suuntaa... entistä syvemmälle tai räpistellä pahimman yli..."

"Siis miten Suomen joukkue voi aina tyrii kaikki matsit joissa on mukana Ruotsi?"

"Tästä puuttuu enää se, että Fobba tulee pyörätuolilla koko kentän läpi ja tekee maalin."

"Säälittävän näköstä katottavaa."

"Tsiisus mitä peliä. Pakko lähteä töihin. Ei tätä kestä kattoa."

"Niiden lippisten brodeeraukset voi lopettaa."

Mustan vyön matami.

Miolen totuttautunu käyttämmään tukivyötä. Minen pysty istummaan etukenossa ko vyö painaa masua. Minen pysty istummaan sillai että toine koipi ois toisem päälä ristisä. Minen pysty kumartummaan etteenpäi ko vyö haittaa liikkuvuutta.

Muttei se vielä mittää. Nuitte kans pystyy elämään. Se vain ottaa suht rankasti kuuppaan, notta vyötä pietään palijaalla iholla mammakalsonkien sisälä ja vyön tarrakiinnitys jää liian usiasti pimppukarvoihin kiini ja saa aikaseksi suurpetomaisen huuvon.

Vankkuuveri

Naisten Suomi-Venäjä -jääkiekko-ottelun aikana kuultua:
- Onko tuon yhen hirmuliskon nimi Kapustiina? Hö. Varmaa samassa ketjussa o Kaulinoova ja Survinoova.
- Jotenki pelottava ajatella venäläistä, Ruusenleev-pesutornin kokosta, tummatukkasta, hikistä, isonokkasta, viiksekästä jääkiekon pellaajaa, jonka nimi on Olga.
- Nuin se ruikuloittee sen längistä sissään. Tyypilline akkamaali. Miksei ne vois pelata ringetteä. (Suomi teki 2-1 maalin)
- Mitenkä sommuute naisilla ko ne kaatuu mahallee jäälle ni niillähä vauhti hiastuu heti ko nännit raapii jäätä niinko naskalit.

Lenkkasuja ja lämpötyynyjä

Selekää o koitettu hoijjattaa levolla ja lämmöllä. Välillä koipi o tennäyny nii kipiäksi notta kävelyki o ollu semmosta haakuroimista, lenkkasua ja vaappumista. Tiäkkö semmosta vaappumista ko ylipainone huonolonkkane lunttumummo vaappuu horisontaalisesti puolelta toisele eli vyöräytyy.

Iltasin mion lämmittäny mikrossa semmose pitkulaise muotose vilijatyynyn, punkeutunu sen kans peiton alle ja ähinällä asetellu lämmittämmään lonkkaa, selekää ja välillä masuaki. Sovvaa ihana kose pyssyy kuumana nii kaua että nukahtaa.
Hellu eijjole sammaa mieltä.
- Minen halua minkää kiukaan vieresä nukkua, vie helevettii se Harvia miun kylestä!

12 milliä om poka palijo.

Selekä eijjole menny yhtää parempaan suuntaan, jote varasin ajan fysioterapeutille. Steppasin, venytin, hyppäsin, varvastelin, vatkuloin lannetta ja ojentelin koipia fysiomiehen eessä uusissa mammakalsongeissani, jokka on tähänastisen elämäni ylivoimasesti noloin asuste. Pöksyt ylettää (venyttämättä) tissien alle, mutta tukkee sopivasti selekää.

Fysiomies mittasi ja kuppasi ja tuli siihe tuloksee, että vasen liikkumatelineeni o 12 milliä oikeaa lyhempi.
- Se on iso luku. Normaalisti määräisin vastaavaan kipuun suoraan kortisonipiikkejä, mutta kun olet raskaana, se ei olisi syntymättömälle lapsellesi hyväksi.
Eikaitsiinä, kärsitään sitten saatana, ei kai tämole synnytystä pahempi kipu!

Fysiomies tuli siihe tulokseen, notta tarvin lonkan jänteitä tukevan tukivyön. Hää vetäsi kaapistasa näytille yhenlaisen. Vaalean beigen. Runsaasti käytetyn. Laikukkaan. Likasen. Nukkasen. Virttyneen. Sitte mies sano, notta saisin oikianlaisen ortoosin lainaan kaupungin apuvälinevarastosta. Mie nielasin kuuluvasti.

Konsuli ja kaupungin yleinen apuvälinevarasto ei vaan jotenki rimmaa yhteen. Saan kylymiä värreitä ko aattelen notta miun pitäs vyöttää itelleni ylleisessä käytössä ollu sumovaippa, josson jonku hampaattoman muomon kakkarantuja, kuivunutta hilseillyttä ihoa ja kaheksankymmentä vuotta vanahaa hikiä.

Rätyefekti.

Nikaman manipuloijja koitti russauttaa lonkkaa kohillee muttei onnistunu. Se määräsi piettämmään tukivyötä lanteilla. No mehä sitte joulunpyhinä etittiin isännän vanaha kaheksankytäluvulta peräsin oleva sininen tukivyö, jonka porukat luovutti miule ennakkoperinnöksi. Nukkaantunu ja rispaantunu tukivyö kuulu perussuomalaisee Seppo Räty -mallistoon. Tosin, vaikka isä on 190 senttiä pitkä ja painaa oli 90 kiloa, tukivyö ei mene miule kiinni. Mikä on varsin lohdullista.

Tukivyö piti jollain saaha köytettyä turpoavan keskivartaloni ympärille. Ensi pähkäiltiin kuormaliinojen käyttöä, mutta päädyttiinki isän vanahaan tuppivyöhön. Niimpä Rätyvyö listittiin palijaalle iholle, siihe päälle kietastii tuppivyö nii, että solokiosa jäi ilikiäasti palijasta nappaa vaste, ja sitte ätilästettii alupaita ja päälypaita päälle.

Soli semmone paketti notta oksat pois. Nikaman manipuloijjan kurmootuksen jäläkee molin viikon nii kipiä etten saanu sukkia jalasta. Pääasiassa makasin selällään jalat tyynyillä ylös pönkättynä näyttäen nelijä lisäkaulaa omaavalta jediltä ja suunnittelin harsivani kirveellä päät poikki kaikilta, joilla olis vähänki ollu poikkitelosta sanottavvaa miun ulukomuovosta tai yybermassiivisesta konvehin massuttamisesta.

Eriparijalaka.

Muilla rassahti selekä jotenki pois paikoiltaa syyskuussa taekwondo-reeneissä. Siinoli potkusarjat meneillää ko joku mulukkas tuola lantion pohojassa. Pari viikkoa olin kipiänä ja koitin ähertää venyttelyjä kuuppa punasena, mutteine mittää auttanu.

Marraskuussa alako sitte paino nousemmaan ko vauva alako kasuammaan. Perseen läsähtämise myötä selekä kippeyty enempi, en saanu vasenta koipia välillä suoraksi eikä se välillä noussu koukkuun. Siinoliki saatanammoine ätilästys, vouhkasu ja runklaus ko silti piti askareet saaha toimitettua. Kengänlaitto oli vittusaatanaa, astianpesukonneen tyhyjennys vittusaatanaa ja imurointi vittusaatanaa, ihavvain noinniinko esimerkkinä.

No, miehä toimeusin semmose nikamien manipuloijjan puhheile. Se riisututti ilikosillee ja laitto selällee kutjottammaan pöyäle.
- No mikäson tyärelä huolena.
- Tuo lonkka se vihottellee.
- Nii noson kierteelä kokonaa tuo lonkka.
- Tjaa?
- Son toiselta puolelta kasassa ja luut vääräsä kohasa.
- Tjaa?
- Ni son sitte saanu aikaseksi sen notta siun vasen jalaka o yli sentin lyhempi. Ei ihimekkää jos kipiä on. Solet tyär iha solovassa kulukenu.