8.2.2010

Eriparijalaka.

Muilla rassahti selekä jotenki pois paikoiltaa syyskuussa taekwondo-reeneissä. Siinoli potkusarjat meneillää ko joku mulukkas tuola lantion pohojassa. Pari viikkoa olin kipiänä ja koitin ähertää venyttelyjä kuuppa punasena, mutteine mittää auttanu.

Marraskuussa alako sitte paino nousemmaan ko vauva alako kasuammaan. Perseen läsähtämise myötä selekä kippeyty enempi, en saanu vasenta koipia välillä suoraksi eikä se välillä noussu koukkuun. Siinoliki saatanammoine ätilästys, vouhkasu ja runklaus ko silti piti askareet saaha toimitettua. Kengänlaitto oli vittusaatanaa, astianpesukonneen tyhyjennys vittusaatanaa ja imurointi vittusaatanaa, ihavvain noinniinko esimerkkinä.

No, miehä toimeusin semmose nikamien manipuloijjan puhheile. Se riisututti ilikosillee ja laitto selällee kutjottammaan pöyäle.
- No mikäson tyärelä huolena.
- Tuo lonkka se vihottellee.
- Nii noson kierteelä kokonaa tuo lonkka.
- Tjaa?
- Son toiselta puolelta kasassa ja luut vääräsä kohasa.
- Tjaa?
- Ni son sitte saanu aikaseksi sen notta siun vasen jalaka o yli sentin lyhempi. Ei ihimekkää jos kipiä on. Solet tyär iha solovassa kulukenu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti