Rätyefekti.

Nikaman manipuloijja koitti russauttaa lonkkaa kohillee muttei onnistunu. Se määräsi piettämmään tukivyötä lanteilla. No mehä sitte joulunpyhinä etittiin isännän vanaha kaheksankytäluvulta peräsin oleva sininen tukivyö, jonka porukat luovutti miule ennakkoperinnöksi. Nukkaantunu ja rispaantunu tukivyö kuulu perussuomalaisee Seppo Räty -mallistoon. Tosin, vaikka isä on 190 senttiä pitkä ja painaa oli 90 kiloa, tukivyö ei mene miule kiinni. Mikä on varsin lohdullista.

Tukivyö piti jollain saaha köytettyä turpoavan keskivartaloni ympärille. Ensi pähkäiltiin kuormaliinojen käyttöä, mutta päädyttiinki isän vanahaan tuppivyöhön. Niimpä Rätyvyö listittiin palijaalle iholle, siihe päälle kietastii tuppivyö nii, että solokiosa jäi ilikiäasti palijasta nappaa vaste, ja sitte ätilästettii alupaita ja päälypaita päälle.

Soli semmone paketti notta oksat pois. Nikaman manipuloijjan kurmootuksen jäläkee molin viikon nii kipiä etten saanu sukkia jalasta. Pääasiassa makasin selällään jalat tyynyillä ylös pönkättynä näyttäen nelijä lisäkaulaa omaavalta jediltä ja suunnittelin harsivani kirveellä päät poikki kaikilta, joilla olis vähänki ollu poikkitelosta sanottavvaa miun ulukomuovosta tai yybermassiivisesta konvehin massuttamisesta.