Kreikka: Roudin' & roudin'...

Metron opastustiskilä meile suositeltii menoa Atteenan keskustasta kahentoista kilometrin päähän lentokentäle metrolla. Ostettii kympin lippu. Suunnitelmana oli rullata yhelä metrola perile. Istahettii kyytiin. Yhtäkkiä kaiuttimista raikas joku kreikan kieline molotus ja seuraavala pysäkilä koko juna tyhyjeni. No mehän kans rynnättii häjissämme viimesinä kyytistä pois. Kävi ilimi, että se metrolinja oliki remontissa tai vielä rakenteilla, saatana.

Päädyttiin ryysimään, punnertammaan, kiroammaan, tuuppimaan, rytyyttämmään ja roudaamaan kahta kahenkymmenen kilon painosta matkalaukkua aivan totaalisen mahtivitutuksen pauloissa bussissa, portaissa, käytävissä, rullaportaissa ja sejjäläkee vielä yhessä junassa.

Ja koko saatanan souvvi vain sen yhen himonussija-aknenaama-metro-oppaan takia, joka oli varmaan myöhästyny (nussinu tai puristellu peilin eessä naamaasa) jostain saatanan hevonperse-tiimipalaverista, jossa sille olisi ehkä välitetty tämä metrolinjan remonttiuutinen.

Kreikka: Lääkintää.

Konsulin pötsi päätti alakaa äänestämmään vastaan lähtöpäivänä kaheksan tuntia ennen lentoa. Yheksän päivän valakosipulin (oon sille allerginen), mausteijen (yep, allerginen) ja maitotuotteijen (lakto-into-leranssi-nolla-toleranssi) nauttimisen jäläkeen (ja sen kaiken paskan alas huuhtomiseen käytetyn käyneen tuiman tuoksusen viinin jäläkeen) oli pakko kaivaa matkalaukusta Imodiumit kitalakeen sulamaan.

Kakkahätä-insidenssi alako kahavilassa, joten meiän oli pakko istua tojottaa pari tuntia kahavilasa vessan välittömäsä lähheisyyesä ja ootella lääkkeen toimimista.

Kreikka: Blow job.

Yllätyttii jo eka päivinä saaren kovasta tuulesta. Rannalla ko loikosi nin sai lentävän hiekan mukana kokovartalo-ihokuorinnan, teelusikallisen hiekkamöyhyä korvakäytävviin ja kutisevan päänahan. Vakitaksisuharimme ja uutistoimistomme Giorgios lupasi ilosesti, notta tuuli tyyntyy tiistaina iltapäivälä.

No, ei tyyntyny tiistaina, ei keskiviikkona, ei torstaina, ei perjantaina vaan vasta lauantaina. Mutta tyynty se. Eikä tommone nelijän viiva viien päivän virhearvio oo saarelaisten ajanlaskusa mitenkää merkittävä.
- Eh! Don't wöri abaud it!
Eikä taksimiehiin pystyny muutenkaa luottammaa. Noli ylleensä joko vartin tai nelijä varttia myöhäsä. Pikkasen pisti vihaksi tököttää tien varressa hiekkapuhalluksesa vartoomasa.

Kreikka: Soosia ja sallaattia

Siinä vaiheesa ko ranskalaiste ja lihapullie mälijäämine alako vastustammaa ni mie tilata tömmäytin särmänä sallaattiannoksen. Aattelin notta nymmie syön terveellisesti. Ei rasvaa eikä suolaa vaan vitamiinipitonen kevyt kenttälounas.

Annos tuotii noka ettee. Valtava lautase läystike kukkurillaa sallaattia, kurkkua, paprikaa, juustopaloja, sipulia ja leipäkuutiota. MUTTA. KOKO LAUTASE PÄÄLE OLI LÄIMITTY AUTOLAVALLINE HÄRSKIINTYNYTTÄ RUSKIAA HAISEVAA MAJONEESIA.

En syöny.

Kreikka: More Toyotas?

Yritettii vuokrata saarelta auto. Käytii paikan päälä vuokraamosa sunnuntaina 23.8. Epäystävälline naikkone melekee tuuppas kysyjän ulos liikkeestä ja solokkas silimiin kattomatta otta rypyssä: "No car, maybe afternoon!". No, ei ollu iltapäivälläkkää.

Soitettii maanantaina. "No car. Call at 18 at the evening."
Soitettii tiistaina. "Rent full!"
Soitettii keskiviikkona. "Rent full! Rent full!"
Soitettii torstaina. "Rent full!"

Nerermind, then. Myö mentii taksila joka paikkaan. Torstaina sanottii taksikuskile:
- We call Mister Toyota to import more rent cars to Kythnos island.
Se otti sen vissii tosissaa.

Kreikka: Röökimuija.

Kaikki polttaa Kreikassa tupakkaa. Sitä saa polttaa ulukona, parvekkeila, ravintoloisa sisälä ja kahaviloisa sisälä. Ainuat paikat missei saanu röyhyttää oli julukiset kulukuvälineet. Metroasemala ko pasteerattii oottamasa nin sen huomasi ko jollai nikotiinihimot eli niksit iski pääle, käet oli levottomana ja steppaus käynnisä.

Varmaan kaks promillea populaatiosta ei polta. Ja ne on alle kaksvuotiaita. Valtio varmaa lähettää jo äitiyspakkauksessa sätkävehkeet. Äitit sitte leikkikentillä (tupakilla) vertailee.
- Millos se teiä Vissilikos oppi käärimään?
- No soli hilippasta vaile kolome sillon.

Kreikka: Julius Caesarin sanoin...

Meiä kylässä o vain yks taverna. Hyvä puoli siinon se, notta ruokapöytään o meiä apartementoksesta kymmene metriä. Huono puoli siinon se, notta sielon töisä vain yks luojan luoma joka puhhuu auttavasti lontoota.

Son varsin ystävällinen mies, joka nyökkää koko aja miellyttävästi. Siitei vaa aina saanu selevää, että nyökkääkö se sen takia että se tajus mitä tilattii vai iha muute vaa nyökkäämise ilosta. Kummallista miehessä oli myös se, että se hikoili runsaahkosti ja vaihto sen takia nelijä kertaa päiväsä paitaa. Ristimme sen vaihtopaitamieheksi.

Me: So what would you recommend?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: Um, well, we would like to taste some traditional dishes from Kythnos? Is there...?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: It says in the menu that you serve "Traditional plate". What is in it?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: How about some other meat?
Vaihtopaitamies: There is meatballs on a red sauce and meatballs on the grill. (nyöks nyöks.)


Joten arpa on heitetty, alea iacta est. Lihapullia, vai lihapullia?

Kreikka: Saari

Päästii Kythnoksen saarele pienee kyllää oottelemaa, notta meiä ystäväperhe tullee Lapista. Niiloli vähä monimutkasempi matkaplääni Vinnarin pluspisteije kautta. Tyyliin Rovaniemi - Helsinki - Belgrad - Tukholma - Amsterdam - Ateenan lentokenttä - taksi - Ateenan satama - kolomen tunnin laivasessio - Kythnos.

Niiloli kaks alle kouluikästä lasta mukana ja neki oli väsyksissää kyselly.
- Isi, miksi me mennään taas lentokonneeseen ko mehän justii tultii sieltä?
- Niin... No me nyt lennellään ympäri maailmaa vähän niinko Fileas Fog.

Kreikka: Felippe Massa, saatana.

Matka keskustasta satamaan oli suoraan kauhuleffasta. Kuskiksi sattu joku perkeleen entine Akropolis-rallin voittaja, paikalline wanna-be-Felippe-Massa, joka kärsi pahimmanpuoleisesta aadeehoodeesta.

Liikennemerkit ja kaistaviivat oli semmielestä ilimeisesti vaa suuntaa-antavia. Toukopouko ajo iliman käsiä, joi kahavia motista, pyyhki käelä hikiä otalta ja haisteli sejjäläkee kättään, rämpläsi ratioa, auko ikkunoita, puhu lälläriin, vaihto asentoa, kaasutti mutkiin ja pyyhki hikeä hihhaansa. Ja kaikki tämä saankahenkympin vauhisa, kahen kaistan keskelä kapiassa kourussa ykssuuntasella.

Oli lähelä, ettei miule tullu jännetuppitulehusta ko puristin takapenkilä oven kahvaa nin palijo ko lähti, vittujen kevät.

Kreikka: Paikallista namia

Ostettii kreikkalaista herkkua, loukoumia. Se näytti ninko marmeladikarkilta jokoli päällystetty päikseen tomusokerilla. Nam. Methä avattii illanpääle se pahavipaketti ja haukattii palaset.
Hellu mulijautteli tahamiaa mälliä suusa, koitti ravottaa huulia ja irrottaa mälijäkettä kitalaesta:
- Tsiisos etton muuten sokerista! Näitä ko vettää rasiallise ni o viikon silimät lautasina!

Kreikka: Pätsi.

Toikkaroitii Akropolile jumalattomasa kuumuuesa. Meiä takana huohotti leviästi puhuva leviäperseine amerikkalaispariskunta, jokka oli syänkohtauksen partaalla. Se isäntä näytti ylipainoselta sonnilta kose koitti hengittää. Nenäreiät laajentu nin isoiksi notta niihin ois uponnu nyrkki heleposti.

Luulis notta iha maalaisjärki sannoo että jos aikoo kavuta äkkijyrkällä kakssattaa metriä helevetimmoisesa paahteesa pölisevvää hiekkatietä ja kappeita kiviportaita pitki, ni laittaa semmukaset kamppeet pääle.
Mutta eihä sitä. Sieloli silimiinpistävän runsaasti teinitsiksejä - ja vanahempia emakkoja jokka koitti näyttää teinitsirbuilta - koikkelehtimasa epätoivosen näkösesti korkokengilä.

Narskis!

Mollaa lähösä Hellun kans lomalle Kreikkaan. Ollaa ensi Atteenasa ja sitte lutkautettaan laivalla semmoselle pienelle saarelle josseioo oikiastaa mittää muutako piitsiä.

Miulle oli iha uus tenkkapoo aatella, että uimaan tarvii tossut merisiiliä varte. Niillon kuulemma sormen pituset piikit. Voi vittuje kevät. Siitähä se draama alakaa ko tämmöne pikineihi ahtautunu kanttura huutaa ja vouhkaa rantaveessä ja luulee astuvasa jokkaisela askeleela jonku fataalin, myrkyllisen ja tappavan eliön pääle.

Liskoje yönä ei tullu unikaa ko mie aloim miettimmään. Aatteleppa ite:
Konsuli asettellee kaikesa rauhasa rantapyyhettä hietikolle.
Mieli o seesteine ninko pääskysellä suvipäivänä ko se operoi turpean nahkansa masullee pötköllee pyyhkeen pääle.
Noin puoli metriä hiekan alapuolella herää näläkänen ihmispään kokone rapu. Se tuumaa:
- Kuka kumma uskaltaa häiritä minun untani?!
Ja nin se vyöräypi hiekkasesta piilopaikastansa ylös pikkupikku-jalakasillaan hipihipi-hilijaa, väijjyy froteepyyhkeen alla, ojentaa saksensa kohti kummallista tuhisevaa möhköfanttia JA NARSKAUTTAA SAKSET NÄNNEIHIN KIINI.

Tästä mie näjen painajaisia. Mie suojelen miun tissit vaikka saatana... ... vaikka kattilankansilla saatana.

Piikkaribaletti

Jyssäytettii perijantaina Kolleekan kans korkkarit jalakaan ja nitkutettii kirkole humaltummaa. Mennessä jo alako alahuuli lerpattammaan ko lonkkiin sattu ninko ois moralla veistetty. Eihä sitä tämmöne rumaksi pieksetty lenkkareihi ja tarjoustennareihi (14,90, K-kenkä) tottunu huono ryhtine vötjäke oo kovi erroottine näky korkoje kans.

No, eläpä huolikkaa. Myöhä riehaannuttii tanssilattiale patterikossuje kans steppailemmaa. Koivet huusi hoosiannaa, Jahvea, allahia ja polyteistisiä luonnonvoimia appuun. Parin timpalandin ja pritnin jäläkeen oli iha pakko alentua hinkkaamaan tahamasta lattiaa askel-viereen-askel-perusjyystötekniikalla. Ei ennää pystyny muuhu.

Kepapi jäläkee koikkaroitii pääkavun mukulakivilä kintut solovassa tsilikastikkeet suupielisä ja nähtii hallusinaatioita eunukista jokois tullu kantamaan meiät kottii ninko rinsessat. Hiukset ois vaa hulumunnu ko sois astellu menemään nii notta kummalaki hauiksella istuis työtön paksuposkine pullero.
Ei se tullu. Myö otettii korkkarit pois ja hikoteltiin sukkasillaan kämpille.

Lisukkeena jossain kai sitte se uutinen...

Kesä tosiaan alentaa uutiskriteerejä. Otsikoita Iltalehen nettisivuilta 14.8.:

Etsitkö ilmalämpöpumppua?
--> En.

Nainen, juo tuoppi olutta päivässä
--> Siskot, nyt on uhrauvuttava terveyvven vuoksi!

Tanssitapa paljastaa luonteen
--> askel viereen askel viereen = Juha Mieto.

Miten seksi onnistuu vedessä?
--> Hmm, oisko vaikka että kitka käypi kipiää kummallaki? Tämä o sitä palijopuhuttua kaivattua tutkivaa journalismia! Torpedot vetteen!

Testi: Kestääkö tämä kännykkä kaakaokylvyn?
--> Miksi kestäisi, jumalauta.

Timo Koivusalo & Joel Hallikainen: Välit poikki!
--> Who cares? Kuurankukka-hallikaisryöjäkkeelle vois sanoa jo notta DIDN'T YOU DIE?

Näin peset autosi itse
--> Pitääkö tätä iha opettaa? Läiski samppoota ja viruta.

Näin teet hääyön seksistä erikoista
--> Jätäppä vaikka valot pääle, senki kylymettyny suohirviö-bridezilla!

Sykenisti.

Voi jessus molen liisteröityny tänne sohovalle. Moon jynssänny kämpilä kaakeleita ja järjestäny Hellun pokserilootaa ja lantrannu viherkasveille vitun substraalia vittu viis ja puoli kuukautta. Mikkään ei napeksi. Ei ees urheilu. Kohta ei penkistä nouse ko oma perse.

Ennen molin melekone sykenisti. Reenin piti kestää nii kauan, että sai sykemittarilla tuhat kaloria täytee. Joskus siinä meni 2,5 tuntia. Peruskävelyn jynkkäyslenkki oli iha liia tylsä ko sykkeet oli alahaala. Aina miula kyllä on se sykevyö, vaikka ko tekkee selekälihaksia mahallaan ni jokasella jalakanostolla tuntuu notta vyön lähetinyksikkö painuu justiisa rintalastasta sissää.

Nyt miullois ollu puoli vuotta aikaa sporttivertteillä itteni Eva-Wahlström-kopioksi, mutta ei, täälä sitä saatana pönötetään nelijän kaukosäätimen vieressä kylellään ja vahataan Vuoristosairaalaa ja dr. Philiä ja Annan mehukasta keittiötä.
Fuck me.

Eikä miulla oikiasti ole mittää syytä olla käymättä salilla. Tai on miula yks. SIELLON IHA VITUN RUMIA IHIMISIÄ. Mistä neki sinne änkiää. Pittää iha tolijottaa ja tarkastella, että onko tuo akneniskane kyyryselekä ukko, akka vai erittäin epäonnistunu transu.

Flunssanen vatula.

[X] Yskä
[X] Kurkkukipu
[X] Lihassärky
[X] Päänsärky
[X] Ripuli
[ ] Kuume, yli 38 astetta

Alakaa olla nämä A(H1N1)-sikalunssan oireet jo hallussa. Virallisen tievotteen mukkaan arvauskeskukseen saapi ottaa yhteyttä vasta jos tullee voimakkaita pitkittyneitä oireita kuten "vaikeus hengittää, kipu tai paine rinnassa, äkillinen huimaus tai sekavuus sekä voimakas tai jatkuva oksentelu."

Eli sitte ko paskan lisäksi juoksee myös oksu.

Son vaikia kulukia puolitehosena julukisila paikoila yskimässä, rohisemassa ja räkimässä ko kanssakulukijat ajattellee, notta tuo nessuun niistäjä o tarkotuksela tartuttamasa meiän pikku-Paten kuolettavvaan tautiin. Nii, tui tui vaan, meiän pikku-Patea ei päästetä leikkikentille möyhimään toisten paskasten kersojen saastuttamiin kiipeilytelineisiin vaan se napottaa rattaissa vaikka köytettynä. Meiän Pate ei mene tarhaan räkäpalleroita syövien Janatuisten kauhukaksosten kanssa, vaan äippäliini ottaa vuosilommaa ja perustaa kottiin sikalunssavapaan punkkerin, ja vuoraa sen kalanmaksaölijyllä, berokalla ja strepsilsseillä. Tänä kesänä meiän Pate ei pääsekkään Linnanmäelle temmeltämmään kaikemmaaliman rupusakkien, Lasoli-Lassejen ja pölijäpäitten sekkaan. Ei, meiän Pate pellaa lautapelejä isukkiliinin kanssa.

Lapsuue traumat feat. amfiteatteri.

Lähin päinvastaseen suuntaan ko mihi appiukko neuvvo.

Miule valakesi, notta tässä suvusa mustikat poimitaan käsin yks kerrallaan, koska jo muinaiset roomalaiset tekivät niin. Puolitoista tuntia, puoli litraa marjaa. Joko miula on toella väärä tekniikka tai roomalaiset olivat akvedukteineen, holovikaarineen ja amfiteattereineen ja muine härpäkekeksintöineen vääräsä.

Päläkähti tuskasesti mieleen lapsuuen vittumaiset elokuut, jollo lettipäiselle tyärelle annettii ääpättömän pieni kippo kätteen ja laitettii mettään tursuammaan räkkää hihhaan ja nyppimään palluroita etusormen ja peukalon välliin. Sillon jokkaine serkku tyhyjensi kipposa suoraan taikinan pääle ja nelijänkymmenen minnuutin päästä oli mustikkapiirakkakahavit.

Mutta nytte. Nyt poimitaan kippoon ja silti saalis vielä puhistettaanki:
- Ko niihinhän jää muuten se kova varsi…
Siis se kahen millin kokonen vaalianpunane nypylä, josta marja kiinnittyy varpuun? Ei hyvvää päivää.

Meilä Konnussa ko mennään mettään ni sinne otetaan kaheksan sankkoa ja eräpusseja ja saaveja ja rinkka, ja poimittaan saalla eurola kerrala. Onniilä mustikkarahhoila enneki lukiokirjat maksettu.

Mie tuola tolskatessa rikoin monta hämähäkin seittiäki. Yhelä lukila oli täyelline kolomen verkon toimiva konserni ja mie vein siltä elinkeinon kylymäsyämmisesti. Oottelen siis lukkien verikostoa. Ja puhistan pänikästä kuus desiä vitun päteviä laatumarjoja.

Viestintävaje tai sitte tavoitteellista markkinointia.

Kysyin appiukolta hyvvää mustikkapaikkaa. Se neuvvo suunnan riistapellole.

Sieltä kuulu eilettäin nelijä haulikon laukausta.

En oo tainnu olla appiukole kovin mieliksi.

Lupsakkaa, ja vitut.

Olipa se taas lupsakkaa tulla lommailemmaan mökile. Ensin ajetaa kieli keskelä kitalakea noppeinta reittiä perile, ettei Beceli ehi räytyä takakontisa. Perilä voiki jo rentoutua; vitummoisela kiireelä ja votakalla takkaan tuli, patterit pääle, vesisuluku auki, petivaatteet tuulettummaan, evväät jääkaappii, halakojen haku, ruohonleikkurin tankkaus ja nurmikon leikkuu, petien tekemine, tikipoksin virittämine, kalijojen kylymäys, saunan lämmitys ja miljardin muurahaisen imuroiminen saunan lauteitten alta ko non päättäny vaihtaa reittisä kulukemmaan saunan viereiseltä polulta saunan sisäle.

Jordaanien vaeltajadruidit.

Molen onnellinen etten oo nyt Lapisa. Joutuis hillaan.

Sukulaismiesten kanssa ko lähtee "käymään kattomassa oisko siellä hilloja", se tarkottaa kuuen tunnin tetsausturnausta istutustyömaitten, ojituskanavien, jäkälätundran, rämmeitten ja leimikoitten läpi.
Istutuspalstoila pittää tassuttaa varovasti nottei vahingosa astu taimien pääle - siitä tullee huuto, jos sen mennee tekemään. Ojitusalueila pittää ite osata hypätä ojan yli tietyllä vauhilla tietyssä kulumassa, ja ottaa huomioon sekä tuulen suunta, ojan levveys, ojan reunojen kosteus ja maamassan materiaali että repun paino. Ei sieltä mutavellipaskavesi-sammakonkutu-jordaaniasta kukkaan vejä ylös.
Ja miullehan kaikki tuommoset leveysarvioinnit o nii heleppoja ko miulta puuttuu kolomiulotteinen näkö.

Sukulaismiesten mielestä hillastamisesa o olennaista myös vauhti. Niitten peräsä saa juosta nylykkästä paarmoja läiskien nii, että jalakojen välisä o jäniksen kokonen vaahtopallo ja tissienvälyshiki kostuttaa paian. Peruslappilainenha o nii lyhyt, notta se melekee hengittää turvekerroksen lävitte. Son kovvaa hommaa koittaa loikkia närreikössä, mie vain sanon. Sillon ko pietään tauko nin korkeintaan otetaan vesileilistä huikka - eihän sinne hillamettään mittään evväitä kanneta ko "mehän tultiin vain kattomaan".