Lähin päinvastaseen suuntaan ko mihi appiukko neuvvo.
Miule valakesi, notta tässä suvusa mustikat poimitaan käsin yks kerrallaan, koska jo muinaiset roomalaiset tekivät niin. Puolitoista tuntia, puoli litraa marjaa. Joko miula on toella väärä tekniikka tai roomalaiset olivat akvedukteineen, holovikaarineen ja amfiteattereineen ja muine härpäkekeksintöineen vääräsä.
Päläkähti tuskasesti mieleen lapsuuen vittumaiset elokuut, jollo lettipäiselle tyärelle annettii ääpättömän pieni kippo kätteen ja laitettii mettään tursuammaan räkkää hihhaan ja nyppimään palluroita etusormen ja peukalon välliin. Sillon jokkaine serkku tyhyjensi kipposa suoraan taikinan pääle ja nelijänkymmenen minnuutin päästä oli mustikkapiirakkakahavit.
Mutta nytte. Nyt poimitaan kippoon ja silti saalis vielä puhistettaanki:
- Ko niihinhän jää muuten se kova varsi…
Siis se kahen millin kokonen vaalianpunane nypylä, josta marja kiinnittyy varpuun? Ei hyvvää päivää.
Meilä Konnussa ko mennään mettään ni sinne otetaan kaheksan sankkoa ja eräpusseja ja saaveja ja rinkka, ja poimittaan saalla eurola kerrala. Onniilä mustikkarahhoila enneki lukiokirjat maksettu.
Mie tuola tolskatessa rikoin monta hämähäkin seittiäki. Yhelä lukila oli täyelline kolomen verkon toimiva konserni ja mie vein siltä elinkeinon kylymäsyämmisesti. Oottelen siis lukkien verikostoa. Ja puhistan pänikästä kuus desiä vitun päteviä laatumarjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti