Äs-pee-är-painajaine.

Minen oo koskaa välittäny kirpputoreista. Niisson joku semmone visto juttu jota mien oikiastaa ossaa selittääkkää. Siihe mielikuvvaan vaikuttaa se tunkkasen ullakon löyhkä mikä äs-pee-ärrällä ja kierrätyskeskuksessa lemuaa, rivistöt puhkikuluneita ja räällä päällystettyjä Agatha Christien pokkareita ja hiivalta tuoksahtavat kasat jonku losoperseakan kusen polttamia pikkuhousuja (eurolla kahet). Lisäksi sitte se, että sielä vaeltelee aina semmosia kummallisella kallonmallilla ja punakalla iholla varustettuja vanhempia naishenkilöitä, joilla o tainnu vähä keitto venähtää.

Nyt mollaa kuitenni sunnuntaina menossa MLL:n kirpparille, josson kuulemma laatukampetta lapsille. Se järjestettää harvakseltaa pari kertaa vuojesa ja sielon sen takia sitte kauhia ryysis. Saa nähä. Mitä siitä tullee ko kaheksannella raskauskuulla oleva täplämarsun pitkäjänteisyyen omaava vaappuen liikkuva ja erittäin runsaasti hikoileva Konsuli laitetaan ahtaaseen tillaan neuroottisten mammojen kanssa nypläämään jottai kypärälakkeja.