Mollaa lähösä Hellun kans lomalle Kreikkaan. Ollaa ensi Atteenasa ja sitte lutkautettaan laivalla semmoselle pienelle saarelle josseioo oikiastaa mittää muutako piitsiä.
Miulle oli iha uus tenkkapoo aatella, että uimaan tarvii tossut merisiiliä varte. Niillon kuulemma sormen pituset piikit. Voi vittuje kevät. Siitähä se draama alakaa ko tämmöne pikineihi ahtautunu kanttura huutaa ja vouhkaa rantaveessä ja luulee astuvasa jokkaisela askeleela jonku fataalin, myrkyllisen ja tappavan eliön pääle.
Liskoje yönä ei tullu unikaa ko mie aloim miettimmään. Aatteleppa ite:
Konsuli asettellee kaikesa rauhasa rantapyyhettä hietikolle.
Mieli o seesteine ninko pääskysellä suvipäivänä ko se operoi turpean nahkansa masullee pötköllee pyyhkeen pääle.
Noin puoli metriä hiekan alapuolella herää näläkänen ihmispään kokone rapu. Se tuumaa:
- Kuka kumma uskaltaa häiritä minun untani?!
Ja nin se vyöräypi hiekkasesta piilopaikastansa ylös pikkupikku-jalakasillaan hipihipi-hilijaa, väijjyy froteepyyhkeen alla, ojentaa saksensa kohti kummallista tuhisevaa möhköfanttia JA NARSKAUTTAA SAKSET NÄNNEIHIN KIINI.
Tästä mie näjen painajaisia. Mie suojelen miun tissit vaikka saatana... ... vaikka kattilankansilla saatana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti