Suonlaijassa

Mie lyöttäyvyin yläastee tiskossa pankkiirin pojan kanssa yksii. Soli semmone tanssihalli, joho oli tilattu Rovaniemeltä joku diitsjei. No. Se poika sai miut ja kaverin puhuttua juomaan. Mikä siinä. Kesä, aurinko paisto, hyttysiä helevetisti muttoli onneksi pitkät housut jalasa.

Se vei meiät tiskosta suolle, veti vitummoisen mehukatin suopursun ja sammaleen keskeltä ja kävelytti meiät maihi. Istahettii maaha muurahaispesän vieree. Aluksi meilä vistotti ne murkut, mutta jossai vaiheesa ei sitte ennää välittänykkää ni kauhiasti.

Mie heräsin omasta petistä havunneulaste keskeltä ja suussa maistu pukli. Molin kaverin kans kontannu pitki mättäitä sieltä suonlaijasta vittuun. Uuet varmarit meni polovista paskaksi. Järkkäreinä oli sitte ollu joku semmone, jolla oli sama sukunimi ko mulla. No sen tietää. Isäntä oli hättyytetty miua kulijettammaan.

Aamula soli sitte rankka paikka ko äiti keitti mustikkasopan ja ruispuuron. Kova oli niellä.

Vasta siinä vaiheesa ko käveli aamupalapöyästä takasi ommaa huoneesee ni huomasi mitä damagea siellä oli teheny. Isäntä oli yölä hyvvää hyvvyyttään ottanu maton syrjään ja nostanu pöyän alta paperikorin sängyn vieree.

Miolin yöllä löytäny sen korin ja oksentanu mahan tyhyjäksi. Ihan hyvä muute, mutta ko siinoli sentin välein semmoset raot ninko paperikoreisa ylleesäkki. Pukli oli tullu paineela ja maharavat oli sinkoutunu semmosena helikopteriefektinä ympäri huonetta.