Miun ventoliino-pendoliinosta kuulu kummallisia ääniä. Mie niistä isänäle valitin.
- Mikä siinä. Autosta pittääki kuulua ääniä.
- No käy aja mutka. Kuulet kuinka se volisee ja kalakattaa.
Isäntä kairisteli volksvaakenilla mutkia, kurmotti ja anto runtuaki välilä. Sitte se tohkiana tuli sisäle.
- Sieltä mittää kuulu. Muutako ajoa vaa!, se julisti ylypiänä.
- Aivavvarmasti kuuluu perkele. Sinet vaa kuule ko oot laikka kuumana teheny pölliä kakskytä talavea iliman kuulosuojaimia!
- Sinet teekkää muuta ko kuuntelet, mittää muuta huomaakkaa koko tiellä. Vie Rampalle se ja anna kokkeilla!
No miehä toimeusin ja ajoin "Rampalle" eli autohuoltoon, jossa on töissä mies nimeltään Rami. Selostin tilanteen ja "Ramppa" hymyili ja naureskeli käjet taskusa. Miummielestä tilanteesa ei ollu mittää humoristista, koska miun autoteknine tietämys päättyy tasa siihe että autossa on kartaaniakseli ja se syö tiisseliä. Jos vento siis jättäis tien pääle ni son tortun leivonta.
Ramppa ajeli raksahallia ympäri, huuatti ja käänteli, pyssäytti ja kiihytti. Sitte se pukkasi koslan miu vieree, hinkkasi ikkunan auki ja naureskeli taas ninko naantalin aurinko:
- Kyllä täältä aika monenlaista ääntä kuuluu, niin sitä minä vaan, että mikä näistä äänistä sinua haittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti