12.7.2009

Turoevoluutio

Molin kattomasa är-än-pii-tansseja tosa viikolloppuna. Tiäkkö, semmosia tanssaajia joita näkkee jokkaisesa muusiktelevisionin vilimisä jonku Timpalandin, Timperleikin, Ritnin ja Akileran taustoila hetkuttelemasa ja muka joikaamasa mukana.

Met mentii sinne hilippasen liian aikasin. Sielollu kettää. Moltii sielä salisa kalijoje ja napanterien kans passisa ko porukkaa valu sissää. Ihime haahuilijoita. Ensimmäiselä mulukasulla vaikuttivat iha normi-Turoilta ja Esoilta. Perusjampestereita perusvarmareisa ja perusteepaijasa. Ei mittää pling-plingiä ja linnunraan kokosia pöksyjä, joista työmiehe ruskia viiva vilikkasee vistosti.

Mutta sitte. Annappa ko tiskijussi jynkäytti volumea ministi kovemale - koko ylleisö muutti ilimettä: Nikopetterit, Sannaeerikat ja Sampoeemelit alako nitkauttelemmaan polovia, jojottelemmaan kaulanikamia ja nostelemmaan kannikoita. Turo ja Esa osottautu selekärangattomiksi matelijoiksi jokka teki puolivolttia, flip-flop-sarjaa, pylläyksiä, kurotuksia, singutuksia, ilimavia hyppyjä, käsinseisontoja, heilahuksia, vötkäytyksiä ja melleviä kaaria joista kaikista tuli erittäin komia rytminen kokonaisuus.

Menin iha vierele tolijottammaan jamittajia hoomoilasena. Nytkytin pikkasen päätä - tiäkkö sillälailla huomaamattoman pienelä liikkeelä. Seisoskelin. Tirpasin tuopin. Ja toisen. Tulin siihe johtopäätelmään notta miun kehonkoortinaatio on dromedaarin tasola. Lähin kämpile.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti