Kreikka: Roudin' & roudin'...

Metron opastustiskilä meile suositeltii menoa Atteenan keskustasta kahentoista kilometrin päähän lentokentäle metrolla. Ostettii kympin lippu. Suunnitelmana oli rullata yhelä metrola perile. Istahettii kyytiin. Yhtäkkiä kaiuttimista raikas joku kreikan kieline molotus ja seuraavala pysäkilä koko juna tyhyjeni. No mehän kans rynnättii häjissämme viimesinä kyytistä pois. Kävi ilimi, että se metrolinja oliki remontissa tai vielä rakenteilla, saatana.

Päädyttiin ryysimään, punnertammaan, kiroammaan, tuuppimaan, rytyyttämmään ja roudaamaan kahta kahenkymmenen kilon painosta matkalaukkua aivan totaalisen mahtivitutuksen pauloissa bussissa, portaissa, käytävissä, rullaportaissa ja sejjäläkee vielä yhessä junassa.

Ja koko saatanan souvvi vain sen yhen himonussija-aknenaama-metro-oppaan takia, joka oli varmaan myöhästyny (nussinu tai puristellu peilin eessä naamaasa) jostain saatanan hevonperse-tiimipalaverista, jossa sille olisi ehkä välitetty tämä metrolinjan remonttiuutinen.

Kreikka: Lääkintää.

Konsulin pötsi päätti alakaa äänestämmään vastaan lähtöpäivänä kaheksan tuntia ennen lentoa. Yheksän päivän valakosipulin (oon sille allerginen), mausteijen (yep, allerginen) ja maitotuotteijen (lakto-into-leranssi-nolla-toleranssi) nauttimisen jäläkeen (ja sen kaiken paskan alas huuhtomiseen käytetyn käyneen tuiman tuoksusen viinin jäläkeen) oli pakko kaivaa matkalaukusta Imodiumit kitalakeen sulamaan.

Kakkahätä-insidenssi alako kahavilassa, joten meiän oli pakko istua tojottaa pari tuntia kahavilasa vessan välittömäsä lähheisyyesä ja ootella lääkkeen toimimista.

Kreikka: Blow job.

Yllätyttii jo eka päivinä saaren kovasta tuulesta. Rannalla ko loikosi nin sai lentävän hiekan mukana kokovartalo-ihokuorinnan, teelusikallisen hiekkamöyhyä korvakäytävviin ja kutisevan päänahan. Vakitaksisuharimme ja uutistoimistomme Giorgios lupasi ilosesti, notta tuuli tyyntyy tiistaina iltapäivälä.

No, ei tyyntyny tiistaina, ei keskiviikkona, ei torstaina, ei perjantaina vaan vasta lauantaina. Mutta tyynty se. Eikä tommone nelijän viiva viien päivän virhearvio oo saarelaisten ajanlaskusa mitenkää merkittävä.
- Eh! Don't wöri abaud it!
Eikä taksimiehiin pystyny muutenkaa luottammaa. Noli ylleensä joko vartin tai nelijä varttia myöhäsä. Pikkasen pisti vihaksi tököttää tien varressa hiekkapuhalluksesa vartoomasa.

Kreikka: Soosia ja sallaattia

Siinä vaiheesa ko ranskalaiste ja lihapullie mälijäämine alako vastustammaa ni mie tilata tömmäytin särmänä sallaattiannoksen. Aattelin notta nymmie syön terveellisesti. Ei rasvaa eikä suolaa vaan vitamiinipitonen kevyt kenttälounas.

Annos tuotii noka ettee. Valtava lautase läystike kukkurillaa sallaattia, kurkkua, paprikaa, juustopaloja, sipulia ja leipäkuutiota. MUTTA. KOKO LAUTASE PÄÄLE OLI LÄIMITTY AUTOLAVALLINE HÄRSKIINTYNYTTÄ RUSKIAA HAISEVAA MAJONEESIA.

En syöny.

Kreikka: More Toyotas?

Yritettii vuokrata saarelta auto. Käytii paikan päälä vuokraamosa sunnuntaina 23.8. Epäystävälline naikkone melekee tuuppas kysyjän ulos liikkeestä ja solokkas silimiin kattomatta otta rypyssä: "No car, maybe afternoon!". No, ei ollu iltapäivälläkkää.

Soitettii maanantaina. "No car. Call at 18 at the evening."
Soitettii tiistaina. "Rent full!"
Soitettii keskiviikkona. "Rent full! Rent full!"
Soitettii torstaina. "Rent full!"

Nerermind, then. Myö mentii taksila joka paikkaan. Torstaina sanottii taksikuskile:
- We call Mister Toyota to import more rent cars to Kythnos island.
Se otti sen vissii tosissaa.

Kreikka: Röökimuija.

Kaikki polttaa Kreikassa tupakkaa. Sitä saa polttaa ulukona, parvekkeila, ravintoloisa sisälä ja kahaviloisa sisälä. Ainuat paikat missei saanu röyhyttää oli julukiset kulukuvälineet. Metroasemala ko pasteerattii oottamasa nin sen huomasi ko jollai nikotiinihimot eli niksit iski pääle, käet oli levottomana ja steppaus käynnisä.

Varmaan kaks promillea populaatiosta ei polta. Ja ne on alle kaksvuotiaita. Valtio varmaa lähettää jo äitiyspakkauksessa sätkävehkeet. Äitit sitte leikkikentillä (tupakilla) vertailee.
- Millos se teiä Vissilikos oppi käärimään?
- No soli hilippasta vaile kolome sillon.

Kreikka: Julius Caesarin sanoin...

Meiä kylässä o vain yks taverna. Hyvä puoli siinon se, notta ruokapöytään o meiä apartementoksesta kymmene metriä. Huono puoli siinon se, notta sielon töisä vain yks luojan luoma joka puhhuu auttavasti lontoota.

Son varsin ystävällinen mies, joka nyökkää koko aja miellyttävästi. Siitei vaa aina saanu selevää, että nyökkääkö se sen takia että se tajus mitä tilattii vai iha muute vaa nyökkäämise ilosta. Kummallista miehessä oli myös se, että se hikoili runsaahkosti ja vaihto sen takia nelijä kertaa päiväsä paitaa. Ristimme sen vaihtopaitamieheksi.

Me: So what would you recommend?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: Um, well, we would like to taste some traditional dishes from Kythnos? Is there...?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: It says in the menu that you serve "Traditional plate". What is in it?
Vaihtopaitamies: Meatballs. (nyöks.)
Me: How about some other meat?
Vaihtopaitamies: There is meatballs on a red sauce and meatballs on the grill. (nyöks nyöks.)


Joten arpa on heitetty, alea iacta est. Lihapullia, vai lihapullia?

Kreikka: Saari

Päästii Kythnoksen saarele pienee kyllää oottelemaa, notta meiä ystäväperhe tullee Lapista. Niiloli vähä monimutkasempi matkaplääni Vinnarin pluspisteije kautta. Tyyliin Rovaniemi - Helsinki - Belgrad - Tukholma - Amsterdam - Ateenan lentokenttä - taksi - Ateenan satama - kolomen tunnin laivasessio - Kythnos.

Niiloli kaks alle kouluikästä lasta mukana ja neki oli väsyksissää kyselly.
- Isi, miksi me mennään taas lentokonneeseen ko mehän justii tultii sieltä?
- Niin... No me nyt lennellään ympäri maailmaa vähän niinko Fileas Fog.

Kreikka: Felippe Massa, saatana.

Matka keskustasta satamaan oli suoraan kauhuleffasta. Kuskiksi sattu joku perkeleen entine Akropolis-rallin voittaja, paikalline wanna-be-Felippe-Massa, joka kärsi pahimmanpuoleisesta aadeehoodeesta.

Liikennemerkit ja kaistaviivat oli semmielestä ilimeisesti vaa suuntaa-antavia. Toukopouko ajo iliman käsiä, joi kahavia motista, pyyhki käelä hikiä otalta ja haisteli sejjäläkee kättään, rämpläsi ratioa, auko ikkunoita, puhu lälläriin, vaihto asentoa, kaasutti mutkiin ja pyyhki hikeä hihhaansa. Ja kaikki tämä saankahenkympin vauhisa, kahen kaistan keskelä kapiassa kourussa ykssuuntasella.

Oli lähelä, ettei miule tullu jännetuppitulehusta ko puristin takapenkilä oven kahvaa nin palijo ko lähti, vittujen kevät.

Kreikka: Paikallista namia

Ostettii kreikkalaista herkkua, loukoumia. Se näytti ninko marmeladikarkilta jokoli päällystetty päikseen tomusokerilla. Nam. Methä avattii illanpääle se pahavipaketti ja haukattii palaset.
Hellu mulijautteli tahamiaa mälliä suusa, koitti ravottaa huulia ja irrottaa mälijäkettä kitalaesta:
- Tsiisos etton muuten sokerista! Näitä ko vettää rasiallise ni o viikon silimät lautasina!