Kottiinpalluu.

Taas hurahti päivä linija-autosa. Huijjautettii etelään. Hokasin, että niilä kuskeila o oma kieli. Iha tosi. Nosteleva pahavilaatikoita asemila kärryihi ja takasi. Keskustelu mennee nii, että ensi toinen sannoo jotaki, hiplaa lippikse lippaa ja päästää hörinänaurun.

Sitte toine sannoo jotaki, hiplaa lippikse lippaa ja päästää selekäkeikkanaurun.

Mitä vittua. Siitei saa mittää selevää ko kumpiki puoliksi hörisee sen repliikkisä. Ymmärtääkö ne toisiaa? Ja mikä vika siinä lipassa o?
Hiplaamise lopuksi meiä kuski sannoo:
- JOO-O, mepä jatketaan, annaha ko käyn kusella!
Vittuko meistä ei kukkaa taho tietää millo sie käyt kusela!

Nuista eksprespussien kulijettajista miulleioo pahhaa sanottavvaa. Niiston osa tosi kivoja. Heti ko auto liikkuu ni laittavat filimin pääle. Son mukava kahtoa Forestgumppi yhennentoista kerran tai Villevallatonkakkone.
Sommuute vituhuono.

Mutta o niisssä kuskeissaki urpoja, pakko myöntää. Joskus sitä joutuu tolijottamaan kolome varttia sitä deeveedeen valikkonäyttöä ko onnikkakuski ei tajua painaa play-näppäintä.

Vaikka kolome varttia o kyllä miulle palijo – ylleesä pallaa käämi jo suhteellise aikasi.