29.3.2009

Ei hyän tähen!

Kävin tännää kylillä tappamasa aikaa ja palo käämi. Olin tietä ylittämäsä ni semmone hernekeittopurki kokone Nissan Micra hiipi vieree ja meinas kaahottaa yli. Ei se kuski mittää nähäny, tuuhersi nokka tuulilasisa kiini.

Niiton nuita kössyttelijöitä palijo tuola syrjäseuvuila. Painavat jarrupolinta jokkaisesa mutkasa ja jalaka nousee kaasulta ko joku tullee vastaa. Ja hui kauhia jos vastaa tullee talavikelilä vaikka tukkirekka! Ei hyän tähen! Sehä pittää pysähtyä ja maastoutua ja nostaa käet silimile. Mutta ei auta rukkoila jos o parkannu keskele väylää.

Eihä semmoset kuskit uskalla kaupungi keskustaa tullakkaa ko kerra vuojesa. Niistä tullee iha pölöhöjä ko ne näkkee nii palijo muuttuvia tekijöitä: ykssuuntasia, polokupyöräilijöitä, ampulansseja, mopoja, sokkeita, takseja, paikallisbusseja, punkkareita, polliiseja, kauheita ihimismassoja.
Ja sielä jossai o ne liikennemerkitki.

Net junnaa koko aja kytkin pohojasa pitki mukulakivikatuja ja o iha shokisa väenpalijouvvesta. Yrittävät saaha parkkipaikan kilometrin päästä kävelykavusta. Jos taskuparkki ei kerralla onnistu, ni net sannoo:
- Ei hyän tähen!
Ja sitte ne aijjaa pölöhöttää Rismaan.
Siellon paikkoja.

27.3.2009

Huiput tai pohojat, vol 2.

Äärimmäise tylsyye huippuja:

* Evuskunnan kyselytunnin seuraamine telekkarista.
* Varapetivaatteije pyykkäys siinä toivosa, että joku tulis joskus kyllää.
* Ristikot. Ristikkolehtien OSTAMINEN.
* Tapahtumaosion lukemine sanomalehestä. "Kappas, tännää ois ilimane luento geriatriasta ja Reumalapset äryyn mussiikkiesitys."
* Silkkitie-dokumentti. Vituhuono. Pikselimösssöä. Kohinaa.
* Arto Nyberg.
* Olemattomie pölyhiukkaste ja irtohiuste viruttamine pesuhuonee lattialta PÄIVITTÄIN.

Vittu!

26.3.2009

Piiklet & julukkikset

Pakko jatkaa nuista koirista, jumalauta. Lumet sulasi ja nyt sitä paskaa o joka saatanan närree kuppeesa!

Molin vuojen kattelemasa nuitten hesalaiste touhua. Pistin merkile, että niiloli kaikila joku semmone sylisä kuletettava ääpättömän pikkune säihkysilimäkoira ninko julukkiksila. Kellää ei ollu kunno pystykorvaa, saksanpaimenta, noutajaa tai piikleä.

Mole vähä sitä mieltä, että helesinkiläise eivä vissii oo oikee tajunnee tätä meiä ilimastoa. Semmonen karvaton elläinhä paleltuu ko yli puolet vuojesta sattaa vaakasuorasa lunta tai vettä semmosina piikkeinä jokka sattuu. Siinä sitte laitetaa ommaisuus koiran lämpökerrastoihi ja ulukovaatteisii. Mole koskaa nähäny pystykorvan päälä talaviuntuvatakkia. Se häpiäis silimät päästää eikä lähtis pihasta ees kävelemää kirkole päin semmosisa rytkyisä.

Lapisa son vähä eri politiikka nuitte rakkie kans. Enemmistöhä niistä saa juosta nulukkasta meleko vappaana narun pääsä. Lyöppä joku norjanharmaa viikoksi kerrostalloo josson lattialämmitys. Vittu se hirttää ittesä ommaa juoksuhihnaasa tai vaikka vittu verhoihi.

Lapisa niilon semmone koiramaine vahava nimi, oli sitte narttu tai uros. Tassu, Tessu, Kossu, Vissy ja nii eelleen. Mutta sielä Pulevardilla pasteeraa pinkki ulukoilupuku päälä Petra, Essi-Sofia ja Lilla-Carolina. Eikä siinole nimesä eroa onko se poikiva vai ei. Kai sille ny tissit kasvaa jos pietää muovista rinsessakruunua pääsä.

Niile varmaa syötetäänki jotai metroseksuaaliraksuja. Lapisa niile heitetää pihamperäle kokonaine hirven koipi, siinä saa raaella. Ei tarvi sitte käyttää elläilääkärillä hampaita huollattamassa ko saa kaluta oikiaa luuta eikä mittää pedigriitä.

23.3.2009

Huiput tai pohojat

Tiiättekö mikä o tylsyye huippu?

Son se ko kahtoo aamuteeveen lähetyksen päivälä uusintana, vaikka o vahannu sen jo aamula.

22.3.2009

Hailakoitte ajatuste hetteikkö

Työttömyys o ninko hetteikkö, joka upottaa ja imasee sissääsä. Sitä möyrii ajatustesa kans liikaa keskenää ja kaikki o semmosta hailakkaa ja tahamiaa. Tai oikiastaan kaikki o ensin hailakkaa ja tahamiaa, sejjäläkee kaikki o vaa paskaa.

Täson muutama malli:

Hellu: Tämon tosi hyvvää tämä kanapihivi. Hyvin oot maustanu.
Mie: Jaa.

Hellu: Miun työkaveri sai tännää nelijän kilon pojan.
Mie: Jaa.

Hellu: Mie lähen poikien kans viikoksi Lappii hiihtämmää.
Mie: Jaa.

Hellu: Tiiäkkö mitä! Etpä tiijäkkään! Kuuleppa! Varasin meille liput Berliiniin!
Mie: Jaa.

Työttömyytee vaa ryvettyy paikoillee. Reaktionoppeus laskee. Elekää ihimitelkö, jossen muista laittaa pääsiäis-, synttäri- ja nimipäiväkortteja. Mien ole nyt väläkyimmälä päälä. Mie katon telekkarista kulumakarvat märkänä Jacques Kustoon seikkailuita - siinon jännitystä nokko.

20.3.2009

Kottiinpalluu.

Taas hurahti päivä linija-autosa. Huijjautettii etelään. Hokasin, että niilä kuskeila o oma kieli. Iha tosi. Nosteleva pahavilaatikoita asemila kärryihi ja takasi. Keskustelu mennee nii, että ensi toinen sannoo jotaki, hiplaa lippikse lippaa ja päästää hörinänaurun.

Sitte toine sannoo jotaki, hiplaa lippikse lippaa ja päästää selekäkeikkanaurun.

Mitä vittua. Siitei saa mittää selevää ko kumpiki puoliksi hörisee sen repliikkisä. Ymmärtääkö ne toisiaa? Ja mikä vika siinä lipassa o?
Hiplaamise lopuksi meiä kuski sannoo:
- JOO-O, mepä jatketaan, annaha ko käyn kusella!
Vittuko meistä ei kukkaa taho tietää millo sie käyt kusela!

Nuista eksprespussien kulijettajista miulleioo pahhaa sanottavvaa. Niiston osa tosi kivoja. Heti ko auto liikkuu ni laittavat filimin pääle. Son mukava kahtoa Forestgumppi yhennentoista kerran tai Villevallatonkakkone.
Sommuute vituhuono.

Mutta o niisssä kuskeissaki urpoja, pakko myöntää. Joskus sitä joutuu tolijottamaan kolome varttia sitä deeveedeen valikkonäyttöä ko onnikkakuski ei tajua painaa play-näppäintä.

Vaikka kolome varttia o kyllä miulle palijo – ylleesä pallaa käämi jo suhteellise aikasi.

18.3.2009

Savotta.

Näihä mie tämän "rauhottumisen" ennustinki. Kyykkäsin kaks päivää porukoitte kans halakosavotassa. Kyykkäsin ja pinosin. Kyykkäsin ja kattelin lehettömiä koivuja. Kyykkäsin ja kattelin sylykimällejä hangella. Kyykkäsin, olin hilijaa ja haistelin rattorin pakokaasuja ko halakomakone sytkytti. Kyykkäsin, perkele.

Välillä isäntä mesosi, että olin laonnu huonosti puut.
- Pinossa pittää toimia ilimastointi, se ätilästi ja marssi jatsarit jalasa eeskahtaallee.
Oleha mie tokkiisa melekee joka kevät ollu savotasa, mutta eihä se luota, että vielä ossaisin. Parikytä vuotta vielä ni sitte ehkä, perkele.

Pitihä meiä tehä viikollopu aikana vaikka mitä. Piti käyä pilikillä, mutta ei ehtiny. Järvelläki vettä, vissii. Piti käyä kelekkailemassa, ei ehtiny. Piti tehä hyvvää ruokaa, mutta syötii kuoripäälisiä pottuja. Kaikki sen takia ko se tuli se halakohulluus. Piti tehä nii iso pino, että tullee hiki ko vaan kävelee sen ympäri, perkele.

15.3.2009

Riips, housut levisi

- Ookko käyny tansseissa, mummo kysy ja ryysti mustaa kahavia lautaselta.
Mie sanoin, ettemmie oo vähhää aikaa tansseissa käyny, ko meiä sukupolovi käy paarisa.
- Jaa. Mikä son se paari.
Vaihoin jalakoje asentoa kahavipöyä alla ja mietin mitemmie sen selittäsin. Son ninko paikka joho lössi tullee juomaa viinaa ja tanssimaa.
- Nii, tanssimaa, justiisa, siitä mie piän, mummo sano ja kasto tyytyväisenä pullaleetaa kahavii.

Molin hilijaa pitkän aikaa. Mummon ilime kerto, että se mietti kuinka mie tanssin kukkamekko päälä ja isken silimää jollekki rillipääle, jolla o yhtä laihat jalat ko Andy MäkKoilla. Mummolla oli semmone ilime, notta se tietää.

Oha se nii eri meininki. Ei siellä oo mittää naisten hakuja tai haitareita. Siellon helevetimmoine jytä ja joku sopiva är-än-pii-piisi ko tullee ni mieki posetan käet ylyhäällä. Reiet vaa rytkyy. Ensihä laitetaa alakuilta tukkaa ja naamaa viimese pääle. Paariin ko päästää ni hyvä jos tukka eio vielä valahtanu. Parit Timberlaket vetästää ni meikkipinotexit voipi pyhkiä hien mukana käsivarsii.

Sopivasa humalatilasa sitä luulee olevasa paarin rytmikkäi, kaunei ja lutusin tanssija. Jokku tanssii nii nätisti hento ilime kasvoilla askel-viereen-askel-viereen. Za-za-zah. Minen semmoseen ala. Tillaamma kavereitte kans parit fisut ja siitä se lähtee.

Kerra kaverilla repes haaroista varmarit ko se nin veivasi. Sen iskä joutu tuomaan uuet housut. Muttemmie oo sen parempi. Soli kesä kakstuhattaviis, oltii paarii menosa, ja mie muka oikasin aijan yli. Toisesa käesä oli siideri ja toisela pijin tasapainoa. Kuulu vaan notta riips, ja housut levisi siihe. Pikkuhousut vilikatti päätien laiassa.

Mien tiä mitä mummo siitä tykkäis, muttei se ois kattonu miua sillä ilimeellä jos tietäis.

14.3.2009

Silimät sikkurassa

Tuli tuosa matkala huomattua kuinka surkia maa Suomi o. Suokasin pohojossee ja linija-auto pysähty joka heleveti taajamassa. Ja jokkaisesa o se ainua kestikievari, joka o joutunu pakosta ottaa huolehtiaksee kylän matkahuollot ni siinon kattelemista ko pysähyttää. Pyhäsalamellaki semmone partane ja paskane puistokemisti istu keskelä päivää pää nuokuksisa ja silimät sikkurassa, ja sen huulilta pysty iliman suurempia miimiko taitoja lukemaan biisin sanat:
- O-len suoom-ma-lai-neeen.
Ja ko se kuski käypi heittämäsä sen paketin sinne paariin sisäle ni se vielä pertana morjestaa sitä.
- Elä Tauno siihe nukaha.

Jokkaisesa kyläsä o se oma rentturykmentti, jolle ei kukkaa tehe mittää. Net saa vuojesta toisee ätilästää kylilä mite tahtoo. Rovastiki vaa nostaa kättä ja varroo ettei ne syle pääle. Kevväisi herräävät jostai luolasta ja ryynäävät käsivarret verilä Alakoon. Son semmonen kevväämerkki ko pääskyset tullee ja Reima, Tenu-Timppa ja Ahavensalamen Teppo yöpyy eka kerran postitalon eessä puhelinkopissa. Son sitte eri asia mite ne sinne mahtuu.

Jokkaine Spaarissa asioiva hammeenhelema pelekää koko kesän, notta minkälaisia ittesäpalijastajia niistä kolomesta helteellä puhkiaa. Son muute vitun visto näky ko semmoset munat roikkajaa puistompenkilä, joitei oo pesty kuukautee ko sajeveessä.

No, nytmie tulin pohojossee porukoita morjestammaa. Ne houkutteli, että mennää mummolaa viikollopuksi. Muka "rauhottummaa". Miullon semmonen pikkune peleko perseessä, ettei sielä palijo levätä. Annaha katotaa.

10.3.2009

Semmone kooma

Nonii, nyt mie sen tehin: ilimottauvuin kurssile avvoimee yliopistoo. Netin kautta rätkäytin niile ilimottautumislomakkee ja sain etätehtävät palluupostisa. Ei näisä tehtävissä tarvi mikkää fakiiri olla; kirijotan viis tekstiä, linkoan ne rohvessoorile takasi ja se lukkee. Kulluupaha aika.

Aattelin lähtiä loppuviikosta käymää Lapisa. Sonki rulijanssi se. Saa monta tuntia päköttää linija-autosa, mutta sonki tuttua hommaa. O tullu jonki verra istuttua hilijaa ko o asunu pitki Suomia. Semmie oo pannu merkile, että kuskeila o kaikila samallaine puhetyyli. Ensinko lähetään esmerkiksi Rovaniemeltä tulemaan etelään Savollinnaa kohti ni se kuski raataa siinä Rovanieme ja Kemi välilä ummetlammet. Mihi mennää, misso vessa, missä pysähyttää, misso niskatuki jos nukututtaa ja nii.

Sitte jossai vaiheessa niilä vaa tyrehtyy se sanomine. Tullee tyhyjyys ja semmone kooma. Son kolomentoista tunnin väli huokasta Savollinnaa ja siinä puolivälisä kuski sitte alakaa jo referoimaa. Ensin son pirtsakka mies:
- Rantsila, ja jatketaan tästä sitten ihan heti ilman pitempiä pysähtymisiä, otetaan vain matkustajat kyytiin. Oikein hyvää matkan jatkoa kaikille.
Tuntie aikana se vittuuntuu itteesä ja läskii muijaasa ja ässävikasii kersoihisa ja siihe sinisee pukkuusa. Sitte tulleeki ennää:
- Kuopio, ja välittömästi.

9.3.2009

Vitun iso mutta.

Uutisisa oli, notta työttömien määrä o kasunu jo 40.000 ihimisellä. Son palijo se. Ko aattelee, että nelkytätuhatta kolleekaa ryystää kahavia ja tolijottaa melankolisena seiniä sammaa aikaa ko mie. Ja eihä nole mittää vajakkeja eikä syyläpäitä ko ihan tomeria normisuomalaisia. Kaikki neo varmaa yhtä kyrpiintyny tähä kynsien järsimissee ko mieki. Mutta ei se auta ko kohhautella olokapäitä ko ei ole töitä mitä hakia.

Viikoloppuna mie pääti tehä tälle asialle jottai. Molen pari vuotta sitte opiskellu avvoimessa yliopistossa ja aattelin nyt jatkaa. Tännää mie marssin paikallisee yliopistotoimistoo raatille. Kävi ilimi, notta miusta vois tulla maisteri. Mutta. Siinon vitun iso mutta.

Työkkäri kattoo oikeuveksee rajottaa työttömie opiskelua. Kuukauvessa saa tehä vaa viis opintopistettä. Eikä se mittää - sehä o palijo. Mutta. Jokkaisesta helevetin kurssista pittää tehä kuuen lomakkee selevitys, hakia leimoja virastosta ja sejjäläkee saa onnellisena oottaa ja rukkoilla 4-6 viikkoa ko ne kupongit mennee lausuttavaksi johonki WTF-koulutuspolliittisee lautakuntaa.

Sielä ne tylyppäkuonoset perslävet saavat syynätä ja räknätä. Jovain. Mutta nelijän viiva kuuen viikon lissäys meinaa, että mie saan ansiosionnaista joskus toukokuussa.

8.3.2009

Mummopaisti.

Tehin eka kerra elläissäni karjalanpaistin. Tuliko miusta nyt mummo. Kolome tuntia kyttäsin uunin vieresä. Ja muussasin potutki.

7.3.2009

Nelijänne kerrokse mulukoilija.

Eka viikko takana. Viikko! Vasta!

Mie asun kerrostalossa, nelijännessä kerroksessa, ja tästä näkkee suoraa kävelytielle. Molen nyt tässä viikon kahavitellu, kulukenu ikkunasta ikkunaa askel matalalla ja naama norsunvitulla. Vielä enempi se otta ruttaantuu ko seuraa nuita koiranpaskattajia. Niiton monnee junnaa niitäki.

Ykkösryhymää kuuluu reippailla harppauksilla ryysivät perheeniskät ja -äiskät. Ne ilimaantuu aamusta hurttasa kans ja lenkittää sen näännyksii. Turre koittaa koko päivän pallautua urheilusuorituksesta ja makkaa olkkarissa tajuttomana. Kakkosryhymässä o nuorisopariskunnat ja opiskelijat. Ne käypi justiisa enne töihi tai kouluu menoa yheksä kieppeissä karvaturrisa kans pihala kääntymäsä. Ne seisoo puskan tai kinoksen vieresä hetken, rakki paskoo ja eiku hissillä takasi kämpile. Ja soli siinä se aamulenkki. Kolomosryhymään mie laitan kaikki mummot ja papat. Ny vyöräytyy keppien tai rollaattoreije kanssa ulos heti ko päivä valakiaa. Köpöttelevät ja sipsuttelevat heleveti hilijaa pikkuste puudeleittesa kans. Eihä semmosille luukatosille vanahuksille voi laittaakkaa isoa rakkia - jos iso elukka näkkee citypupun ja innoissansa vetäsee, ni siinon muomo nurin. Lonkkaan hiusmurtuma ja särkylääkekuuri.

Sitä molen nyt ikkunasta vahannu, notta kuka nostaa paskat hangelta. Perheenäiskät poimii, ko nehän taitaa muutenki olla pervektionisteja ja suorittajia, mutta perheeniskät ei välttämättä. Ne jatkaa ylypiänä matkaa ja aattelee, että joku muu saa tehä paskahommat. Nuoriso ei poimi koskaa. Mummoille sen antaa anteeksi, ko eihän ne välttämättä taivu kyykkyy.

Nostakaa ne paskat sieltä!

5.3.2009

Märehittää ja lutataa.

Miullon tässä kaks viikkoa aikaa märehtiä. Sitte vasta saa lähettää kassaan ensimmäise ansiosidonnaishakemukse. Mitähä sitä tekis ootellessa.

Molen jo tällä viikolla siivonnu oikee hyvästi, toluttanu talave pölyt pois, pessy lusikka-haarukka-lokerot keittiöstä ja lutannu luutun kans jääkaapinki. Kaike huippu oli eilen ko tekemisepuutteesa aloin hoitamaan kukkia rakkauvella. Leikkasin ruskiat lehet pois, ruikkauttelin suihkepullosta vettä ja holovasin vielä mullan sekkaa ravinnettaki. Pyyhin kaikista seittemästä kasvista jokkaisen lehen eriksee. Eriksee, vittu.

Tulenkohammie hulluksi.

Kuulin, että o olemassa semmosia heleveti käteviä patterin pesureita. Oululaine kolleeka (työtön) oli saanu kokonaise päivän kulumaa sen värkin kans. Ensi siirretää huushollin kaikki huonekalut pattereije eestä. Värkki lutkautetaa seinän ja patteri vällii ja pestää hyvästi. Sitte jumpataa sängyt, lipastot ja pöyät takasi paikoillee.

Taiammie tulla.

3.3.2009

O se vaa vaikiaa.

Molin eilen päivän sielä työkkärissä. Ko oisin tajunnu, että sielä pittää tuntikaupala rujua ni oisi ottanu evväät mukkaa. Kunno ruispalat ja meetvurstia vällii.

Ekana miolin semmosen vanahan känttyrän ja ryppyse emännä luona. Soli vaan ninko perustsekkaus.
Känttyrä: Sinä olet nyt työtön.
Mie: Näihä se o.
Känttyrä: Ilmoittaudut nyt työnhakijaksi Työ- ja elinkeinotoimistoon.
Mie: Näihä se o.

Sejjäläkee pasteerasin aulasa pari tuntia. Pääsin toise emännä luo. Soli vähä semmose ylipirtiän patteripupun olone ja puhu päälle. Mien palijo tiiä kultasista käytösohojeista, mutta semmie tiiän, että jos jollai o asiaa ni antaa sen raatata.
- Oletko ollut työelämävalmennuksessa, toiminut toiminimellä, freelancerina, entäs säätiörekisteri, yhtiön osakas et ole joo, oletko jo päivittänyt CV-netin, sulla on tämä ammattisuoja, joo. Noniin. Työosoitukset tulevat sitten postissa.

Mie en ehtiny siihe palijoa sanoa. Siinä ko se päläpätti ni me kuulemma tehtiin miulle "yksilöity työnhakusuunnitelma". Ja vot. Son hieno kuponki. Mie sain sen kottii mukkaa. Siinä lukkee, että yksilö hakkee itsenäisesti töitä. No shit Sherlock? Tämän lapun takia kannatti päivä nälissää istua. Näihä se o.

2.3.2009

Työkkäri ja Dame Edna

Tännää o miun ensimmäine päivä työttömänä. Molin varti yli kaheksa työkkärin pihala lapaset jääsä oottamassa, että ovet aukiaa. Ekana hokasin, notta laitos ei aukiakkaa puoli yheksältä vaa yheksältä. Vitutti.

Ja eiköhä siihe tullu joku Dame Ednan näköne työttömäksi jääny perushoitaja raataamaa. Alako vaa paukuttamaa sanoja peräkkäi ja mie koitin olla kahtomatta sitä silimii. Siinä se ehti märsytä elämäsä vääryyet, avioerot, kersat, pakkasastman ja kaupungi vuokra-asuntoje pihapiirien leikkikenttien hommeiset keinut. Vitutti. Kolome varti aikana siihe kerräyty melekone rykmentti kaikennäkösiä nuuskamuikkusia, pilottitakkeja ja reisitaskureppanoita. Kaikila samallaine alistunu ilime. Mie taisi olla siitä sakista kaikkei nuorin. Tai emmie kehannu kovi palijo päätä käännellä ja kuikuilla minkä näkösiä tolikoita ne muut oli, ko kaikki muukki oli paikallaa ko patsaat, eivät liikahtaneekkaa.

Ko ovet lähti hittaasti avvautummaa ni siihe muumioporukkaa tuli liikettä. Edna veti sissään henkeä. Takarivin visvaviiksiset pitkäaikaismielenterveyskuntoutujat otti loppukirin ja kiilas muitte ettee. Miolin ekana jonosa ja säntäsin aulasta portaita kohti. Kohta kuulu takkaa rääkäsy:
- Mie en tiiä missä se työkkäri on, niin mie vaan seuraan sinua!

Voi itkevä vittu.

Sinne se jäi numerolappusa kanssa oottamaa ko mie pääsin heti virkailijalle. Vilikutti vielä.