Lossuuttava kämppis.

Yks miun kämppiksistä oli kauhian iso, romakka, rintava ja reitevä naine, jokei syöny mittää muuta ko kanan koipireisiä. Aina ko meni itte tekemään keittönurkkauksee sapuskaa, sieloli kanat uunisa ja keittiön tasot törpöstetty paskaseksi sillä visvasella limalla, missä ne koivet lilluu. Ensmäisenä piti luututa ja toluttaa koko luukku ennenko pääsi itte keittelemmään.

Ihimeellistä siinä selluliittireisisessä akanhaasiossa oli se, että se onnistu roudaamaan jokkaiselta paarireissultansa jonku orangin kallonmuovolla varustetun venttelin solukulumaukseensa nussuttelemaan. Joillaki pirtuntäyteisilä viikoila sen kantturan petissä sätki eri jorma keskiviikkosi, perjantaisi ja lauantaisi. Ja meile kahele muule solupunkkerin asukkaile soli yhtä vitun natinaa, uhkimista, lossuutusta, vinkumista ja pähkimistä.
Itte koitti pötköttää nallen vieresä passissa että nukkumatti ois kaatanu kauhakuormaajala hehtaarin verran unihiekkaa simmuihin, mutteihä se uni tullu ko toisela puolela seinää o semmone huga-tsaka-huga-huga menosa notta oksat poijes.

Aamula ko vääntäyty omasta huoneesta silimäpussie kans etteisee ni ensimmäisenä vastaan tuli helevetimmoine jalakahien löyhy ko sen jeetaran äpäräperseen nelikutoset ronttoset oli ovempielesä. Ylleesä siinä vaiheesa ko yritti mennä suihkuun, mutta huomasi notta suihkun lattiakaivon päälä o epämääräne spermamöykky, halutti nii perkeleesti juntata sen ryttypallisen pölijääpojan kenkiin vaikka lapiolline mädäntynyttä paskaa.