Meile kerrottiin, että meijjän yliopistorakennus o jo kolomatta vuotta hommeessa. Kukkaan ei ilimeisesti aijjokkaa tehä asialle mittää ko son nii normaalia nykysi. Lehessäki oli vasta juttu jostai keskivertoa isomman koulun ysiluokkalaisista, joita haastateltiin ko niitten homekoulun remppa oli vihdoin saatu valamiiksi. Siinä ne ysiluokan henkkamaukkamainokset, eli tytsyt, raataili, notton ollu vähä rankkaa ko kolome vuotta ovat teputelleet kylymästä parakista toiseen.
- Ompa ihana päästä vielä pariks kuukauveks kouluun, jossa on ihan oma ruokalaki.
Jouvvunkoha mieki jossai vaiheessa luennoile parakkiin? Sois aika vistoa. Herra rofessoori astelee pikimustassa Bossin puvussa, violettina helemeilevässä krakassa ja kustomityönä tehyissä nappaskengissään parakin etuossaan, asettelee krokotiilinnahkasen laukkusa huolellisesti pöyäle ja alottaa luentoa stakeholder-ryhmien merkityksestä ja segmentoinnista äärimmäisen laavukkaasti artikuloijjen.
Hetkosen päästä pepsotenttihymy alakaa halakeilla ja riuskan miehen olokapäät hytkyy.
- Olin jo, aivan unohtanut... (nielaus) että, meillä ei olekaan, tällä hetkellä, käytössämme, öööh... (nielaus) niin sanottua Beameria eli eli Biimeriä eli sädettäjää (nielaus) ... eli videotykkiä. Emmekä siis pysty tarkastelemaan laatimaani PowerPoint-esitystä (nielaus) lainkaan. ...Mitenhän me nyt (klonkkumainen kurkkuäännähtely) etenemme?
11.10.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti