Hailakoitte ajatuste hetteikkö

Työttömyys o ninko hetteikkö, joka upottaa ja imasee sissääsä. Sitä möyrii ajatustesa kans liikaa keskenää ja kaikki o semmosta hailakkaa ja tahamiaa. Tai oikiastaan kaikki o ensin hailakkaa ja tahamiaa, sejjäläkee kaikki o vaa paskaa.

Täson muutama malli:

Hellu: Tämon tosi hyvvää tämä kanapihivi. Hyvin oot maustanu.
Mie: Jaa.

Hellu: Miun työkaveri sai tännää nelijän kilon pojan.
Mie: Jaa.

Hellu: Mie lähen poikien kans viikoksi Lappii hiihtämmää.
Mie: Jaa.

Hellu: Tiiäkkö mitä! Etpä tiijäkkään! Kuuleppa! Varasin meille liput Berliiniin!
Mie: Jaa.

Työttömyytee vaa ryvettyy paikoillee. Reaktionoppeus laskee. Elekää ihimitelkö, jossen muista laittaa pääsiäis-, synttäri- ja nimipäiväkortteja. Mien ole nyt väläkyimmälä päälä. Mie katon telekkarista kulumakarvat märkänä Jacques Kustoon seikkailuita - siinon jännitystä nokko.