9.3.2009

Vitun iso mutta.

Uutisisa oli, notta työttömien määrä o kasunu jo 40.000 ihimisellä. Son palijo se. Ko aattelee, että nelkytätuhatta kolleekaa ryystää kahavia ja tolijottaa melankolisena seiniä sammaa aikaa ko mie. Ja eihä nole mittää vajakkeja eikä syyläpäitä ko ihan tomeria normisuomalaisia. Kaikki neo varmaa yhtä kyrpiintyny tähä kynsien järsimissee ko mieki. Mutta ei se auta ko kohhautella olokapäitä ko ei ole töitä mitä hakia.

Viikoloppuna mie pääti tehä tälle asialle jottai. Molen pari vuotta sitte opiskellu avvoimessa yliopistossa ja aattelin nyt jatkaa. Tännää mie marssin paikallisee yliopistotoimistoo raatille. Kävi ilimi, notta miusta vois tulla maisteri. Mutta. Siinon vitun iso mutta.

Työkkäri kattoo oikeuveksee rajottaa työttömie opiskelua. Kuukauvessa saa tehä vaa viis opintopistettä. Eikä se mittää - sehä o palijo. Mutta. Jokkaisesta helevetin kurssista pittää tehä kuuen lomakkee selevitys, hakia leimoja virastosta ja sejjäläkee saa onnellisena oottaa ja rukkoilla 4-6 viikkoa ko ne kupongit mennee lausuttavaksi johonki WTF-koulutuspolliittisee lautakuntaa.

Sielä ne tylyppäkuonoset perslävet saavat syynätä ja räknätä. Jovain. Mutta nelijän viiva kuuen viikon lissäys meinaa, että mie saan ansiosionnaista joskus toukokuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti