Silimät sikkurassa

Tuli tuosa matkala huomattua kuinka surkia maa Suomi o. Suokasin pohojossee ja linija-auto pysähty joka heleveti taajamassa. Ja jokkaisesa o se ainua kestikievari, joka o joutunu pakosta ottaa huolehtiaksee kylän matkahuollot ni siinon kattelemista ko pysähyttää. Pyhäsalamellaki semmone partane ja paskane puistokemisti istu keskelä päivää pää nuokuksisa ja silimät sikkurassa, ja sen huulilta pysty iliman suurempia miimiko taitoja lukemaan biisin sanat:
- O-len suoom-ma-lai-neeen.
Ja ko se kuski käypi heittämäsä sen paketin sinne paariin sisäle ni se vielä pertana morjestaa sitä.
- Elä Tauno siihe nukaha.

Jokkaisesa kyläsä o se oma rentturykmentti, jolle ei kukkaa tehe mittää. Net saa vuojesta toisee ätilästää kylilä mite tahtoo. Rovastiki vaa nostaa kättä ja varroo ettei ne syle pääle. Kevväisi herräävät jostai luolasta ja ryynäävät käsivarret verilä Alakoon. Son semmonen kevväämerkki ko pääskyset tullee ja Reima, Tenu-Timppa ja Ahavensalamen Teppo yöpyy eka kerran postitalon eessä puhelinkopissa. Son sitte eri asia mite ne sinne mahtuu.

Jokkaine Spaarissa asioiva hammeenhelema pelekää koko kesän, notta minkälaisia ittesäpalijastajia niistä kolomesta helteellä puhkiaa. Son muute vitun visto näky ko semmoset munat roikkajaa puistompenkilä, joitei oo pesty kuukautee ko sajeveessä.

No, nytmie tulin pohojossee porukoita morjestammaa. Ne houkutteli, että mennää mummolaa viikollopuksi. Muka "rauhottummaa". Miullon semmonen pikkune peleko perseessä, ettei sielä palijo levätä. Annaha katotaa.