Met ruukataan ottaa iltapalaksi maustamatonta jurkuttia ja marjoja. Son sillälaila passelia lutkuttaa lusikalla pehemiää mössöä tuhanne väsyksissä sohovan nurkassa iltapimiällä ko ei tarvi pureskella. Tasasela tahila vain lapiota ääntä kohti.
Oha se makia kurkata pakasteesee ko o osastot pullollaa littanoita puteleita, joisson meheviä marjan mälijäkkeitä. Vaikka helevetimmoine votakkaha soli. Nyppiä, pyllistellä, kurkotella, näprätä, puhistella, käpälöijjä, lähmiä, nostella, askarrella, silimäillä, nykkiä, kiduttaa vattumatoja nuppineuloila, vatuloijja, rusennella, kannella, lusikoijja, sokeroijja ja rasioijja.
Muttei siitä kauhian pahat raumat jääny. Lähinnä otti päähän seismisessä mittakaavassa. Eniten vitutti ne herukkapensaijje alla ropisseet ja rapistelleet hiirulaiset. Kaikesa rauhasa ko poimiskeli ja lauleskeli jottain Maai Hjaart Will Gou Ooonia, hiiriperheen pöpöllellyksen kuullessa syhkäsi intergalaktisella vauhila toisele puolele kartanoa ja Seliin Dioon muuttu jokski kummalliseksi nopiatahtiseksi Scatman-mökellykseksi, johon kuulu ainaki sanat shit, fuck, vittu ja paska.
29.9.2009
27.9.2009
Aivohuuhtelu.
Synnytin lauantain tentissä nelijän tunnin aikana nelijätoista konseptisivullista tekstiä. Ko kampesin itteni tenttisalin ulukopuolelle, aivokapasiteetti tuntu vähenneen ainaki kilolla, ottalohkoa vihilo, kulumakarvat oli kihartunneet kosteuvvesta jokoli valunu otalta, sormenpäät mustana lyijjystä, ryhti oli jumittunu köyryselekässeen frankkestainin kirjotusasentoon, lapojen välissä tuntu helevetimmoine jännite ja oikia käsi oli kurtistunu pakottavvaan nyrkkiin ihan ninko lyijykynä ois vieläki siinä kiini.
Olo oli ninko maalin imppaajalla joka herrää kolomen viikon pinotex-putken jäläkeen paskaselta patjalta jonku kellarista tuntemattoman ihimisen Antrax-huppari päälä. Ja tämä kaikki nelijän opintopisteen takia.
Lähimmä iltasella huuhtelemmaan kevenneen pääkoppani vielä keviämmäksi situkan, fisusiivujen, sambucan ja vehnäoluen avulla. Päädyttii pohtimmaan muummuasa sitä, miksi kaikilla tuntuu olevan möhkälemäinen aina silloin tällöin varsin kummallisissa konteksteissa essiin mulijahtava lapsuusmuisto siitä, kun mummolassa täytyi pakotettuna istua natisevalla nahkasohovalla ja kahtoa Kultainen harmonikka -kilipailua veehooäs-nauhalta sukulaisten kans. Miksi?
Olo oli ninko maalin imppaajalla joka herrää kolomen viikon pinotex-putken jäläkeen paskaselta patjalta jonku kellarista tuntemattoman ihimisen Antrax-huppari päälä. Ja tämä kaikki nelijän opintopisteen takia.
Lähimmä iltasella huuhtelemmaan kevenneen pääkoppani vielä keviämmäksi situkan, fisusiivujen, sambucan ja vehnäoluen avulla. Päädyttii pohtimmaan muummuasa sitä, miksi kaikilla tuntuu olevan möhkälemäinen aina silloin tällöin varsin kummallisissa konteksteissa essiin mulijahtava lapsuusmuisto siitä, kun mummolassa täytyi pakotettuna istua natisevalla nahkasohovalla ja kahtoa Kultainen harmonikka -kilipailua veehooäs-nauhalta sukulaisten kans. Miksi?
25.9.2009
Alahuuli lerpallansa.
Julumettu. Huomena o ensimmäine yliopistotentti. Pikkase o Konsulilla poirotmaiset harmaat aivosolut routajäässä ko kuuteen kuukautee ei tarvinnu työttömänä muistaa ko ostoslista Rismassa. Nyt sitte aivosolomut hyppii ko Chapilini ko pitäs muistaa yks viissattaa sivune lontoonkieline teoriakirja.
Moon hunteerannu viikon notta mitä helevettiä nuita asioita monimutkastammaan. Esmes motivaatiosta tiiliskiviopus luettellee Maslowin teorian, ERG-teorian, two-factor-teorian, expectancy-teorian, equity-teorian ja goal-setting-teorian. Siinä alakaa alahuuli pakostaki lerpattammaan julumasti ninko pajatson kuppi ko istua päköttää viikon verkkareissa sohovalla ja jynssää tekstiä eeskahtallee eikä mittää tartu päähä.
Tässähä muistuu mieleen mihi sitä viinaa tarvittiin ammattikorkiassa. Siihe että tuore tieto silipastiin nielun kautta unohukseen ja oksennettiin aamuyöstä hyvällä omallatunnolla Kirkkokavun nokkospuskaan.
Moon hunteerannu viikon notta mitä helevettiä nuita asioita monimutkastammaan. Esmes motivaatiosta tiiliskiviopus luettellee Maslowin teorian, ERG-teorian, two-factor-teorian, expectancy-teorian, equity-teorian ja goal-setting-teorian. Siinä alakaa alahuuli pakostaki lerpattammaan julumasti ninko pajatson kuppi ko istua päköttää viikon verkkareissa sohovalla ja jynssää tekstiä eeskahtallee eikä mittää tartu päähä.
Tässähä muistuu mieleen mihi sitä viinaa tarvittiin ammattikorkiassa. Siihe että tuore tieto silipastiin nielun kautta unohukseen ja oksennettiin aamuyöstä hyvällä omallatunnolla Kirkkokavun nokkospuskaan.
21.9.2009
Hiivakalijaa.
Myö tehtii akkaporukala kakstuhattaluvun alusa ommaa kalijaa. Laitettii hiivamälli päjöttämmään olohuoneen nurkkaan pariksi viikoksi, muttei kertaakaa taijjettu malttaa oottaa tarpeeksi kaua. Meiloli tasasi väliajjoin maistajaiset.
- Hörps. Ei tämä taijja vielä olla. Loppumaku aika sirmakka.
- Hörps. Joo. Ei se vielä. Tököttiä tämon.
Vaikka piti vaa kipolline maistaa, arki-ilta saatto päätyä siihe, että emännät vosusi mammakalsarit jalasa lattiala kalijapönikän vieressä iliman tolokkua ihan ninko rantaan ajjautuneet hylykeet joille joku ois pukenu Sloggin alushousut.
Kauhian turvotuksen siitä sai. Vaikka kuinka ooteltii että solis käyny kunnola, kalijamotin pohojalle tuli aina semmone sentin harmaja savikerros. Ja makuki oli oikiasti paha. Muttako siinoli kakskytäyks volttia.
- Hörps. Ei tämä taijja vielä olla. Loppumaku aika sirmakka.
- Hörps. Joo. Ei se vielä. Tököttiä tämon.
Vaikka piti vaa kipolline maistaa, arki-ilta saatto päätyä siihe, että emännät vosusi mammakalsarit jalasa lattiala kalijapönikän vieressä iliman tolokkua ihan ninko rantaan ajjautuneet hylykeet joille joku ois pukenu Sloggin alushousut.
Kauhian turvotuksen siitä sai. Vaikka kuinka ooteltii että solis käyny kunnola, kalijamotin pohojalle tuli aina semmone sentin harmaja savikerros. Ja makuki oli oikiasti paha. Muttako siinoli kakskytäyks volttia.
20.9.2009
Sambaa ja senkka nenästä.
En menny fuksiaisiin. Nois ollu ninko ensimmäise vuojen yliopisto-opiskelijoile tarkotetut ryyppäjäiset. Teeman mukasesti ois pitäny pukkeutua punk-univormuun ja kekkuloijja kaupungilla kahensantoista vuotiaitten tsirbujen kans. Sois ollu miule yhtä mieleistä ko juustoraastimen nussimine.
Fiktiivinen, mutta täysin mahollinen tilanne:
Tsirbu: (hihi-hihi) siis näiksää mitä tuo Tero teki, siiiis ou mai gaad! (hihi-hihi)
Mie: Nyt loppuu nämä saatanan sambakarnevaalit! Tero! Jumalauta juoppohullu, nyt sälli pistät repun takasi selekään tai aletaan kaivamaan siulta veriarvoja nokkatorvesta.
Fiktiivinen, mutta täysin mahollinen tilanne:
Tsirbu: (hihi-hihi) siis näiksää mitä tuo Tero teki, siiiis ou mai gaad! (hihi-hihi)
Mie: Nyt loppuu nämä saatanan sambakarnevaalit! Tero! Jumalauta juoppohullu, nyt sälli pistät repun takasi selekään tai aletaan kaivamaan siulta veriarvoja nokkatorvesta.
17.9.2009
Pukuhuonepainajainen.
Käytii salila. Tiiäkkö, miullon huono omatunto ko tililtä suoravelotettaan viiskymppiä kuukausittai. Elokuusa kävin kaks kertaa. 25 euroa laaki. Son poka palijo.
Mutta. Omatuntoa vihilasi kuitenki vielä kipiämmin ja henkiä alako ahistammaan se salilla olemine.
- Pukuhuoneen metallikaapit o luultavasti kerräilysarjaa jostai konkkaan menneestä raksavirmasta. Kaikkia mahollisia malleja eri värisinä, kokosina ja erilaisilla avvaimilla varustettuina. Jo niitten pelekkä olemassaolo vituttaa, mutta sen lisäksi polttimot pallaa pukkarissa kahesta syystä: kaappien lukkojen ja numeroinnin takia.
- Lukot avvautuu tasan sillo millo lystää. Ko tullee reenistä yhtä näläkäsenä ko karhu talaviunien jäläkeen, saapi alakaa ränkkäämään, renkuttammaan ja paukkaamaan ovia auki. Avvain on nii hentonen notta pelottaa millo se nitkahtaa poikkitelloin lukon sisäle.
- Kaapit o numeroitu joko hirmujurrissa tai sen on teheny paviaani, jolle o annettu summassa mustia numerotarroja. Rivilä saattaa olla "järjestys": 70, 72, 31, 59, 2, 11. Oon seurannu pari kertaa ko syklinkitunnilta paukkaa 20 hikistä mammaa ettimään reppuaan. Ne kulukee ninko transsissa lasittunnein silimin riviltä toisele ja koittaa löytää oikian kaapin.
Mutta. Omatuntoa vihilasi kuitenki vielä kipiämmin ja henkiä alako ahistammaan se salilla olemine.
- Pukuhuoneen metallikaapit o luultavasti kerräilysarjaa jostai konkkaan menneestä raksavirmasta. Kaikkia mahollisia malleja eri värisinä, kokosina ja erilaisilla avvaimilla varustettuina. Jo niitten pelekkä olemassaolo vituttaa, mutta sen lisäksi polttimot pallaa pukkarissa kahesta syystä: kaappien lukkojen ja numeroinnin takia.
- Lukot avvautuu tasan sillo millo lystää. Ko tullee reenistä yhtä näläkäsenä ko karhu talaviunien jäläkeen, saapi alakaa ränkkäämään, renkuttammaan ja paukkaamaan ovia auki. Avvain on nii hentonen notta pelottaa millo se nitkahtaa poikkitelloin lukon sisäle.
- Kaapit o numeroitu joko hirmujurrissa tai sen on teheny paviaani, jolle o annettu summassa mustia numerotarroja. Rivilä saattaa olla "järjestys": 70, 72, 31, 59, 2, 11. Oon seurannu pari kertaa ko syklinkitunnilta paukkaa 20 hikistä mammaa ettimään reppuaan. Ne kulukee ninko transsissa lasittunnein silimin riviltä toisele ja koittaa löytää oikian kaapin.
15.9.2009
Rupsuperseet, äänestäkkää!
Hö! Ettekö oo huomannu, notta nuita kyselyitä o kaks tuosa sivupalakissa?
Juntit!
Juntit!
Miehisen miehen piirakka.
Mies junttasi ohojeen tanakasti pöyäle. Ensimmäine vaihe: ”Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahoksi.”
Mies pyllisteli hetkosen kattilakaapisa ja nosteli päkkinöitä, vateja ja kasareita arvioivasti.
- Tarvitaankoha tuoho vatkaamisseen tätä vatkulikonetta, mies kysyi ja osoitti sähkövatkainta.
Mies mittasi munat vattiin ja sokerin vadin viereen desimittaan. Samalla ko se siirsi vatkulilaitteen kuluhoon, laitteen sähköjohto pylläytti desimitan ympäri ja sokeri kaatu pöyäle.
Alako välittömästi kirvauksen nopeatempone suomenennätysyritys, jota en tähänastise lukijapallautteeni takia toista.
No, miehisestä, mister Del Monten kaikkien aikojen ensimmäisestä mustikkapiirakasta tuli älyttömän hyvvää. Vehenäjauhopiliven vielä leijjuessa ilta-auringossa muistelin yläasteen kotitalloustunteja. Sekotin kerran epähuomiossa kaks leivontaohojetta keskenään ja tein pikkupulla-sämpylä-sekasikiöitä, joita ees koulun siivoojan koira ei nielly. Osasyy saatto olla se, että taikinan mälijäkkeeseen lorahti vahingossa Fairya.
Mies pyllisteli hetkosen kattilakaapisa ja nosteli päkkinöitä, vateja ja kasareita arvioivasti.
- Tarvitaankoha tuoho vatkaamisseen tätä vatkulikonetta, mies kysyi ja osoitti sähkövatkainta.
Mies mittasi munat vattiin ja sokerin vadin viereen desimittaan. Samalla ko se siirsi vatkulilaitteen kuluhoon, laitteen sähköjohto pylläytti desimitan ympäri ja sokeri kaatu pöyäle.
Alako välittömästi kirvauksen nopeatempone suomenennätysyritys, jota en tähänastise lukijapallautteeni takia toista.
No, miehisestä, mister Del Monten kaikkien aikojen ensimmäisestä mustikkapiirakasta tuli älyttömän hyvvää. Vehenäjauhopiliven vielä leijjuessa ilta-auringossa muistelin yläasteen kotitalloustunteja. Sekotin kerran epähuomiossa kaks leivontaohojetta keskenään ja tein pikkupulla-sämpylä-sekasikiöitä, joita ees koulun siivoojan koira ei nielly. Osasyy saatto olla se, että taikinan mälijäkkeeseen lorahti vahingossa Fairya.
14.9.2009
Jenna ja Turakainen.
Loppuillasta telekkarista alakaa tulla vistompia mainoksia. En nyt tarkota niitä tuikitavallisia nollaseittemänsataa pornoluurimainoksia, joissa Jenna Jamesonin näköne pimatsu ojentellee kanuunapersettään ja mainosääni antaa ymmärtää, notta justiisa tuo sirpakkakinttune tähtisilimä vastaa kiimasena jokasen wanna-be-ron-jeremyn, Ari-Matiaksen ja Turakaisen puheluun.
Siinä vaiheessa ko möreä miesääni kyssyy asiallisella, pehemeän huolehtivala ja viivyttelevälä äänelä:
"KUTISTAAKO PERÄAUKKOASI?"
- sillo mie tiiän etton miun nukkumaanmenoaika.
Siinä vaiheessa ko möreä miesääni kyssyy asiallisella, pehemeän huolehtivala ja viivyttelevälä äänelä:
"KUTISTAAKO PERÄAUKKOASI?"
- sillo mie tiiän etton miun nukkumaanmenoaika.
13.9.2009
Reenikamm(i)o.
En oo edelleenkää käyny salilla. Ottaa päähän koko paikka. Ei sole normaaleile ihimisile, son suohirviöitten, lokh-nessien ja venäläisten pommikonneitten rahastajien reenikammio. No arvioippa ite.
- Siellon siivooja joka kyllä käypi joka ilta. Mutta. Se tullee salile 18:30 ja vettää ensi itte reenin. Sitteko son tunnin siinä siliponu painoja ja ojennellu perskannikoitaa ja o aiva tuhanne hiesä nin sitte se lähtee luutuammaan lattiamattoja. Eli se pyyhkii paskat pois ja jättää tilale hikivanan.
- Pihala on opaste salile. Opasteesa on kirijotusvirhe. "Tännne päin!". Vitun lukihäiriöiset, siinon kolome ännää. Se ei ole hauskaa, son virhe.
- Pukukopeisa o virman julisteita. Julisteisa on kirijotusvirheitä. Hävettää niitte taulapäitte takia nii palijo, että otin kerran tussin mukkaan ja tussasin ne julisteet oikiaksi suomeksi. Jos virheitä tullee vielä, aivan satavarmasti tulostan netistä kielenhuollon perustehtäviä ja postitan jokkaisele omat. Myös hikisiivoojale.
- Salin laitteet o ostettu jostai perkeleen pakkohuutopaikasta. Niitte vastukset o kitkaperusteisia ja ko non nii vanahoja ja ruosteisia, painoja ei tarvitte laittaa jalakaprässiinkää yhtää. Senku vaa nitistelee ja natistelee menemään: vastus pyssyy koko aja samana eli aivan liian painavana. Pakko keskittyä ettei rusaha välilevy pois paikoltaa.
- Siellon siivooja joka kyllä käypi joka ilta. Mutta. Se tullee salile 18:30 ja vettää ensi itte reenin. Sitteko son tunnin siinä siliponu painoja ja ojennellu perskannikoitaa ja o aiva tuhanne hiesä nin sitte se lähtee luutuammaan lattiamattoja. Eli se pyyhkii paskat pois ja jättää tilale hikivanan.
- Pihala on opaste salile. Opasteesa on kirijotusvirhe. "Tännne päin!". Vitun lukihäiriöiset, siinon kolome ännää. Se ei ole hauskaa, son virhe.
- Pukukopeisa o virman julisteita. Julisteisa on kirijotusvirheitä. Hävettää niitte taulapäitte takia nii palijo, että otin kerran tussin mukkaan ja tussasin ne julisteet oikiaksi suomeksi. Jos virheitä tullee vielä, aivan satavarmasti tulostan netistä kielenhuollon perustehtäviä ja postitan jokkaisele omat. Myös hikisiivoojale.
- Salin laitteet o ostettu jostai perkeleen pakkohuutopaikasta. Niitte vastukset o kitkaperusteisia ja ko non nii vanahoja ja ruosteisia, painoja ei tarvitte laittaa jalakaprässiinkää yhtää. Senku vaa nitistelee ja natistelee menemään: vastus pyssyy koko aja samana eli aivan liian painavana. Pakko keskittyä ettei rusaha välilevy pois paikoltaa.
12.9.2009
Tukinuitosta.
Keski-ikäne mies oli tullu ehottamaan tutulleni Rovaniemen Grandessa tikanheittoa.
No, tikat oli heitetty.
Seuraavaksi tämä leimikoitten sänkipartane mäk-gaiver oli ehottanu tutulleni köyrimistä vessassa.
Siinois ollu rovaniemeläistä perseen repivää tukinuittoa tarjola.
No, tikat oli heitetty.
Seuraavaksi tämä leimikoitten sänkipartane mäk-gaiver oli ehottanu tutulleni köyrimistä vessassa.
Siinois ollu rovaniemeläistä perseen repivää tukinuittoa tarjola.
10.9.2009
Tiskarirakastaja.
Miullon ollu jo pitemmä aikaa viha-rakkaus-suhe astianpesukonneesee. Pervoimmat papanapäät ehti jo tuota lausetta lukiessa maalata siivottomilla päänsisäsilä pensseleillään kuvan Konsulista hinkkaamasa autuaasti ihtiään Boschia vasten. Mutta ei. Tämon lähinnä henkine ja eeppine suhe.
Sillonko muuttaa ryssäytin ensimmäisee astianpesukonneen sisältämmään asuntoon, olin innoissani ninko pellolainen ysiluokan tyttö Rovaniemen Henkkamaukan rättialessa. Miun, ikioma, astijoitten pesuri, ah. Siihe loppu yltiöpainavien Pentikin kippojen ja kappojen tiskaamine ja kolluuttamine saippuaveesä.
Aloin kuttua 36 neliön kaksion ruhtinaalisen keittiösiipeni hengetärtä rakastajakseni, ko se teki vittumaisimman kotiaskareen pikaohojelmalla kolomesa vartisa. Ja se hyrisi, lorisi, imutteli, tohisi ja kilisi nin mukavasti, notta siihe oli hyä nukahtaa päikkäreile.
Miun ja Bosch-loverin täyspäiväne suhe johti kahtee asiaan. Ensiksi: miun kokkausmetodien konkreettisseen muutokseen. Rupesin keittelemmään vellejä, litkuja, makaroonia ja pottua enämpi ko kattilan sai astianpesukonneesee. Välttelin paistimpannua koska sois pitäny puts-kliinata iha ite omilla töppösormila. Lopulta mie lämmitin verilätyt ja maksalooranki mikrosa, ko en halunnu tiskata.
Ja toiseksi: nelijäkymmentä senttiä leviään konneesee mahtu kahen-kolomen päivän astiat. "Jouvvuin" siis nukkumaan kahen-kolomen päivän vällein päikkärit, enkä päässy salille, kävelylle, juoksemmaan, pyöräilemmään ja niieespäi.
Boschi teki miusta laiskan!
Sillonko muuttaa ryssäytin ensimmäisee astianpesukonneen sisältämmään asuntoon, olin innoissani ninko pellolainen ysiluokan tyttö Rovaniemen Henkkamaukan rättialessa. Miun, ikioma, astijoitten pesuri, ah. Siihe loppu yltiöpainavien Pentikin kippojen ja kappojen tiskaamine ja kolluuttamine saippuaveesä.
Aloin kuttua 36 neliön kaksion ruhtinaalisen keittiösiipeni hengetärtä rakastajakseni, ko se teki vittumaisimman kotiaskareen pikaohojelmalla kolomesa vartisa. Ja se hyrisi, lorisi, imutteli, tohisi ja kilisi nin mukavasti, notta siihe oli hyä nukahtaa päikkäreile.
Miun ja Bosch-loverin täyspäiväne suhe johti kahtee asiaan. Ensiksi: miun kokkausmetodien konkreettisseen muutokseen. Rupesin keittelemmään vellejä, litkuja, makaroonia ja pottua enämpi ko kattilan sai astianpesukonneesee. Välttelin paistimpannua koska sois pitäny puts-kliinata iha ite omilla töppösormila. Lopulta mie lämmitin verilätyt ja maksalooranki mikrosa, ko en halunnu tiskata.
Ja toiseksi: nelijäkymmentä senttiä leviään konneesee mahtu kahen-kolomen päivän astiat. "Jouvvuin" siis nukkumaan kahen-kolomen päivän vällein päikkärit, enkä päässy salille, kävelylle, juoksemmaan, pyöräilemmään ja niieespäi.
Boschi teki miusta laiskan!
9.9.2009
Tulosten vatvonta, osa 3.
Kyselym mukkaan jos teistois joku pullosilimä jääny työttömäksi, sois toennäkösesti pistäny ranttaliksi, huutaa möyhkänny viimesenä päivänä (entise) työpaikan pihala työtojistus käesä ninko Jack Black elokuvassa Kung Fu Panda. Työttömyysaika ois ollu yhtä nirvanaa: ulukomaan terminaalista toiseen ulukomaan terminaaliin, valakosia biitsejä, kamasutraa, köyrimistä, viinafiestoja - ja kaikki härskisti sossun piikkiin.
Plokikyselym mukkaan peräti kuus tajus, että viimisenä tilipäivänä lamaantus kämpille Dr. Philin lohuttavvaan seuraan ja alottas välittömästi keskivartalon turvottamisen Makkuunista hajetulla kahen kilon mässypussilla. Perijantaisi vois pukkeutua ravaattisonniksi ja hakia kirkolta jonku panomyllyn aluskaveriksi.
Kaks vatulaa ois jääny työttömyye kohatessa peruspersepäivärahale, koskei oo saanu liittouvvuttua eikä saa ansiosionnaista. Nii. Helepostiha se solijahtaa tärkiäki asia päästä ko luulee eläväsä Bill-Geitsinä leviästi eläkepäivii asti. Mutta sitte son välihuikan ja universaalisen vitutuksen paikka ko nakki napsahtaa ja Kroisos-Roopen onnenpäivät loppuu.
Viis vastaajaa ois silipassu hakemukset sissään ja koittanu moukaroijja ittesä kouluun. Pulupetissa istuessa ois havahtunu tottuutee: englannin kiele sanasto unohtunu täysin Kauniitte & Rohkeitte eli Muhkuroitte & Mähkyröitten tasole. Matikkapää taantunu nii notta justiisa saa alennusmyynneissä laskettua omia ja myyjän sormia käyttämälä palijonko kahenkympin paijjasta jääpi 30 rosentin alen jäläkee maksettavaksi.
Katotaampa miten tet ootta kouluja tetsannu. Uus kysely sivupalakissa, vasso guu.
Plokikyselym mukkaan peräti kuus tajus, että viimisenä tilipäivänä lamaantus kämpille Dr. Philin lohuttavvaan seuraan ja alottas välittömästi keskivartalon turvottamisen Makkuunista hajetulla kahen kilon mässypussilla. Perijantaisi vois pukkeutua ravaattisonniksi ja hakia kirkolta jonku panomyllyn aluskaveriksi.
Kaks vatulaa ois jääny työttömyye kohatessa peruspersepäivärahale, koskei oo saanu liittouvvuttua eikä saa ansiosionnaista. Nii. Helepostiha se solijahtaa tärkiäki asia päästä ko luulee eläväsä Bill-Geitsinä leviästi eläkepäivii asti. Mutta sitte son välihuikan ja universaalisen vitutuksen paikka ko nakki napsahtaa ja Kroisos-Roopen onnenpäivät loppuu.
Viis vastaajaa ois silipassu hakemukset sissään ja koittanu moukaroijja ittesä kouluun. Pulupetissa istuessa ois havahtunu tottuutee: englannin kiele sanasto unohtunu täysin Kauniitte & Rohkeitte eli Muhkuroitte & Mähkyröitten tasole. Matikkapää taantunu nii notta justiisa saa alennusmyynneissä laskettua omia ja myyjän sormia käyttämälä palijonko kahenkympin paijjasta jääpi 30 rosentin alen jäläkee maksettavaksi.
Katotaampa miten tet ootta kouluja tetsannu. Uus kysely sivupalakissa, vasso guu.
8.9.2009
Köyhistymisrosessi
Hyvät simpanssit, menkkahaukat, juipit ja käyräkyrvät,
kute jo väläkyimmät saatto hokasta, Konsulin alias Tuusaajan plokirääpellyksen ulukoasu o muuttununna. Viikon hilijaiselo ompi johtunu pelekästää siitä, etten oo saanu maalattua etusivun uutta kuvvaa, enkä importoitua sitä konneele, enkä installoitua kuvaketta tohonnoinnii paikallesa.
Ja sittekö mie alloin siihe hommaan nin miun taiot loppu keske. Appuu tarvittii kättäpitempi särmä iiteemies, hooteeämäl-koodauksen Messias, arvoasteikola Jeesuksesta heti seuraava, galaksin nopiasormisin javaskriptaaja, a.k.a Hellu.
Ja kute huomaatta, Plokiotsikosta o häipyny sana "työtön". Mienole ennää työtön. Miusta tuli kerrala KÖYHÄ.
Eli opiskelija.
Miun tuskala ja oikiala rehelliselä, tirsuvalla tissihielä hankittu tuhannekahesaa euron ansiosionnaine muuttu kertaryssäykselä opintotueksi, jota Kela aikoo mätkästä tilille 469 einon annoksina. Sillähän jo pärijää ko vuokra on nelijäsattaa.
Jatkosa aijjon raportoijja ja pakinoijja iha sammaa tyylii ko ennen opiskelijaksi ryhtymistä, jota kutsun taantumaksi, elämäntason helevetilliseksi laskukierteeksi, henkilökohtaseksi päänsisäseksi kriisiksi ja yllätykseksi. Tämä tuli miule yhtä yllättäin ko faksit Anneli Jäätteenmäele.
Jos jollai nyt ahistaa, vatvotuttaa ja valavotuttaa tämä muutos, että Työttömän tuusauksia onki ennää vain tuusauksia, nin TUI TUI.
kute jo väläkyimmät saatto hokasta, Konsulin alias Tuusaajan plokirääpellyksen ulukoasu o muuttununna. Viikon hilijaiselo ompi johtunu pelekästää siitä, etten oo saanu maalattua etusivun uutta kuvvaa, enkä importoitua sitä konneele, enkä installoitua kuvaketta tohonnoinnii paikallesa.
Ja sittekö mie alloin siihe hommaan nin miun taiot loppu keske. Appuu tarvittii kättäpitempi särmä iiteemies, hooteeämäl-koodauksen Messias, arvoasteikola Jeesuksesta heti seuraava, galaksin nopiasormisin javaskriptaaja, a.k.a Hellu.
Ja kute huomaatta, Plokiotsikosta o häipyny sana "työtön". Mienole ennää työtön. Miusta tuli kerrala KÖYHÄ.
Eli opiskelija.
Miun tuskala ja oikiala rehelliselä, tirsuvalla tissihielä hankittu tuhannekahesaa euron ansiosionnaine muuttu kertaryssäykselä opintotueksi, jota Kela aikoo mätkästä tilille 469 einon annoksina. Sillähän jo pärijää ko vuokra on nelijäsattaa.
Jatkosa aijjon raportoijja ja pakinoijja iha sammaa tyylii ko ennen opiskelijaksi ryhtymistä, jota kutsun taantumaksi, elämäntason helevetilliseksi laskukierteeksi, henkilökohtaseksi päänsisäseksi kriisiksi ja yllätykseksi. Tämä tuli miule yhtä yllättäin ko faksit Anneli Jäätteenmäele.
Jos jollai nyt ahistaa, vatvotuttaa ja valavotuttaa tämä muutos, että Työttömän tuusauksia onki ennää vain tuusauksia, nin TUI TUI.
5.9.2009
Ootelkaa vielä sekentti.
Tulossa ulukoasumuutos ja huikeita palijastuksia. Malttia ihimiset, malttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)