Hiivakalijaa.

Myö tehtii akkaporukala kakstuhattaluvun alusa ommaa kalijaa. Laitettii hiivamälli päjöttämmään olohuoneen nurkkaan pariksi viikoksi, muttei kertaakaa taijjettu malttaa oottaa tarpeeksi kaua. Meiloli tasasi väliajjoin maistajaiset.
- Hörps. Ei tämä taijja vielä olla. Loppumaku aika sirmakka.
- Hörps. Joo. Ei se vielä. Tököttiä tämon.
Vaikka piti vaa kipolline maistaa, arki-ilta saatto päätyä siihe, että emännät vosusi mammakalsarit jalasa lattiala kalijapönikän vieressä iliman tolokkua ihan ninko rantaan ajjautuneet hylykeet joille joku ois pukenu Sloggin alushousut.

Kauhian turvotuksen siitä sai. Vaikka kuinka ooteltii että solis käyny kunnola, kalijamotin pohojalle tuli aina semmone sentin harmaja savikerros. Ja makuki oli oikiasti paha. Muttako siinoli kakskytäyks volttia.