Synnytin lauantain tentissä nelijän tunnin aikana nelijätoista konseptisivullista tekstiä. Ko kampesin itteni tenttisalin ulukopuolelle, aivokapasiteetti tuntu vähenneen ainaki kilolla, ottalohkoa vihilo, kulumakarvat oli kihartunneet kosteuvvesta jokoli valunu otalta, sormenpäät mustana lyijjystä, ryhti oli jumittunu köyryselekässeen frankkestainin kirjotusasentoon, lapojen välissä tuntu helevetimmoine jännite ja oikia käsi oli kurtistunu pakottavvaan nyrkkiin ihan ninko lyijykynä ois vieläki siinä kiini.
Olo oli ninko maalin imppaajalla joka herrää kolomen viikon pinotex-putken jäläkeen paskaselta patjalta jonku kellarista tuntemattoman ihimisen Antrax-huppari päälä. Ja tämä kaikki nelijän opintopisteen takia.
Lähimmä iltasella huuhtelemmaan kevenneen pääkoppani vielä keviämmäksi situkan, fisusiivujen, sambucan ja vehnäoluen avulla. Päädyttii pohtimmaan muummuasa sitä, miksi kaikilla tuntuu olevan möhkälemäinen aina silloin tällöin varsin kummallisissa konteksteissa essiin mulijahtava lapsuusmuisto siitä, kun mummolassa täytyi pakotettuna istua natisevalla nahkasohovalla ja kahtoa Kultainen harmonikka -kilipailua veehooäs-nauhalta sukulaisten kans. Miksi?
27.9.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti